Uhtualle, kauneimmalle Kuittijärveen pistävistä niemistä on nousemassa mahtava talo. Rakennustarvikkeita tuodaan hevoskuormittain; vieraat ammattimiehet uurastavat yötä päivää.

Sitten saapuu paikalle talon omistaja, kookas ja vaikuttava Ilja Huotari, elämässään paljon nähnyt mies.

Komeasta talosta tulee myös Ilja Huotarin orvoksi jääneen pojantyttären, pienen Aniviisun eli Anna Liisan, koti. Moni ihmiskohtalo saa uuden ja onnellisen suunnan.

Mutta jälleen Vienan taivaalle nousee kuu, joka loistaa verenkarvaisena.

Venäjällä syöstään tsaari vallasta. Suomessa käy veli ase kädessä veljeä vastaan. Ja molemmilta ilmansuunnilta tahdotaan vapauttaa Viena.

Anna Liisa on opiskellut Sortavalassa ylioppilaaksi ja palannut rakkaalle kotiseudulleen opettajaksi. Äkkiä hän on kauhistuttavien tapahtumien keskellä. Hänestä itsestään tulee koston ja kostamisen välikappale.

Edes omista syvimmistä tunteistaan Anna Liisa ei tunne pystyvänsä vastaamaan. Sortavalassa hän on sitoutunut lahjakkaaseen Kaarloon. Mutta mitä merkitsevät ihanteet ja uskollisuus silloin kun nuoren naisen elämään tulee intohimo?

Keskellä Vienan kohtalonhetkiä Anna Liisan on tehtävä myös omat henkilökohtaiset ratkaisunsa.

Laila HIetamies on kuvannut jälleen ainutlaatuisella tavallaan ihmisen perimmäisiä tuntoja, ihmismielen muuttumattomia totuuksia; hämmästyttävällä tavalla romaani heijastaa myös meidän omaa aikaamme.

-------------------------------------------

Toissa kesänä luin koko Laatokka-sarjan ja sen jälkeen en olekaan Hietamiestä lukenut yhtään. Näissä kirjoissa minua viehättää se, miten Hietamies kuvaa luontoa ja ihmisten arkista eloa köyhissä ja puutteellisissa oloissa. Oliko ihminen onnellisempi silloin, kun hänen oli hengissä pysyäkseen tehtävä työtä aamusta iltaan? Ei ehtinyt miettiä, surra ja pohtia kaikenlaista turhaa. Tosin Anna Liisan perhe on rikas, mutta elämä on silti työntäyteistä. Minua viehättää myös se, miten turvalliseksi elämänmeno kuvataan. Juodaan kahvia ja teetä, syödään karjalanpiirakoita, käydään päivän päätteeksi saunassa, hiihdetään järven selällä jne. Tässä rinnalla kulkee sitten poliittinen myllerrys ja sota sekä tietysti rakkaus. Ihan hyvä kirja tämä oli, ei elämää suurempi mutta ei erityisen huonokaan. Ilokseen sen luki ja jos jatko-osia olisi, tarttuisin varmasti niihinkin. Vienan punainen kuu on kuitenkin erillinen kirja.