Prahan potpurissa Elisa Murphy ja Lea Feldstein onnistuivat pelastamaan ammutun lehtimiehen lapsen natsien käsistä. Myös Tsekkoslovakian presidentti välttyy salamurhaajan luodilta. Mutta tummat pilvet eivät väisty Euroopan taivaalta. Hampurin satamasta liikkeelle lähtenyt pakolaislaiva ei löydä turvasatamaa, vaikka John Murphy ja mahtava lehtitalo tekevät parhaansa maailman tietoisuuden herättämiseksi. Toisaalla Saksan asevoimien korkeat upseerit näkevät yhä selvemmin Kolmannen valtakunnan suunnitelmien mielettömyyden. Pystyvätkö mitkään suunnitelmat tai sopimukset niitä pysäyttämään?

Nukkumassa pitäisi taas olla, mutta en millään malttanut jättää kesken tätä kirjaa, joka oli yhtä jännittävä kuin kronikan kaksi ensimmäistä osaa.

Kronikassa kuvataan hyvin mielenkiintoisesti aikaa ennen sodan puhkeamista. Yleensähän toista maailmansotaa käsittelevät kirjat keskittyvät nimenomaan sota-aikaan. Eurooppa-kronikassa sen sijaan luodaan katse aikaan, joka edelsi sodan puhkeamista. Jännitys tiivistyy koko ajan ja tässä kirjasarjan osassa ollaan jo aivan sodan kynnyksellä. Kirjat kuvaavat todella hyvin juutalaisten ja muiden vainottujen hätää ja sitä täydellistä vaihtoehtojen puutetta, joka heillä tuohon aikaan oli. Vaikka romaani on tietenkin mielikuvituksen tuote, se vaikuttaa kuitenkin perustuvan huolelliseen taustatyöhön ja historiallisten faktojen tarkistamiseen. Sitä on siis kiehtovaa lukea myös lähihistorian kertauksena.

Kirjassa on taustalla kristillinen pohjavire, joka saattaa vähemmän uskonnollista lukijaa hieman oudoksuttaa, vaikka uskonasioita ei kirjassa tyrkytetäkään. Kirjan henkilöt etsivät turvaa Jumalasta ja kokevat olevansa Jumalan käytössä mm. yrittäessään pelastaa hädänalaisia ja estää natsien suunnitelmia. Hitler esitetään kirjassa demonisena hahmona. Olisi mielenkiintoista tietää, onko natsismi todellakin ollut Saksassa kirjan kuvaamalla tavalla uskonnon asemassa. Onhan siinä selkeitä uskonnollisia piirteitä, mutta ovatko siihen vihkiytyneet ihmiset itse tietoisesti kokeneet olevansa tekemisissä "jumalan" kanssa?

Joka tapauksessa minua kristittynä eivät kirjan kristilliset arvot häiritse, vaan päinvastoin voin niidenkin kautta samastua kirjan henkilöihin. Myös muutenkin henkilöt tulevat läheisiksi ja rakkaiksi, kun heidän vaiheitaan seuraa usean kirjan kautta. Eiväthän nämä ihmiset kovin moniulotteisia ole, mutta elävän oloisia kuitenkin, jos vertaa esim. Thoenen Irlanti-kronikkaan, jota olenkin parjannut jo aivan riittävästi. Lisäksi Eurooppa-kronikalle on ehdotonta plussaa se, että vaikka kirjoittaja on amerikkalainen, niin kirjoissa kuvataan julmuus hyvin yleisinhimillisenä piirteenä, joka ei ole amerikkalaisillekaan vierasta.

Tämä kirja ja koko kronikka tähän mennessä on hyvin jännittävää ja otteessaan pitävää luettavaa, joten suosittelen kaikille historiallisista romaaneista pitäville.