Olen ollut tässä kuussa laiska lukija, ja blogi on päivittynyt hitaanlaisesti. Työelämä on vienyt sen verran energiaa, että iltaisin olen lähinnä sinnitellyt jaksaakseni valveilla nukkumaanmenoaikaan saakka. Joitakin kirjoja olen kuitenkin saanut luettua ja nyt olisi tehtävänä valita niistä paras.

Thoenen Eurooppa-kronikalle annoin kunniamaininnan jo viime kuussa, ja Laura Latvalan runoteos ei jättänyt minuun oikeastaan minkäänlaista vaikutusta, joten kisa käydään tässä kuussa Joanne Harrisin ja Pauliina Suden välillä.

Valinta on tietyssä mielessä vaikea. Harrisin tyylissä minua viehättää hänen tapansa käyttää kieltä ja kuvailla tunnelmia. Kuitenkin kirjan sisältö jäi aika heppoiseksi. Se vaikutti pinnalta katsoen hyvinkin syvälliseltä teokselta, mutta kun pintaa hieman raaputti, ei sieltä alta paljastunut  mitään mainitsemisen arvoista. 

Pauliina Suden kirja puolestaan oli kirjoitettu jollakin tapaa ärsyttävään tyyliin. Ahdistavia asioita kuvattiin huumorin keinoin. Kirja jätti ristiriitaisen ja tympeän olon.

Ehkä kuitenkin valitsen kuukauden parhaaksi kirjaksi Pauliina Suden kirjan "Ruuhkavuosi", koska tämä kirja kosketti minua hyvin syvällä tasolla. Kirjallisesti se ei ehkä ollut mitään maailmankirjallisuuden huipputeoksia, mutta sen teema tuli minua niin lähelle, että voin sanoa kirjan todellakin saaneen minut pohtimaan omaa elämääni uudelta kantilta.