Ulkosaariston yksinäisyyteen vetäytynyt entinen kirurgi Frederik Welin kohtaa keskellä talvea yllättävän näyn: jäällä hänen talonsa edessä seisoo hievahtamatta hänen entinen rakastettunsa Harriet, jonka Frederik jätti neljäkymmentä vuotta sitten sanomatta sanaakaan. Nyt Harriet on tullut pyytämään, että Frederik täyttäisi kauan sitten antamansa lupauksen ja veisi hänet eräälle tietylle pohjoiselle metsälammelle.

Suostuessaan pyyntöön Frederik ei voi aavistaa, mikä häntä odottaa. Matka läpi talvisen Ruotsin on samalla matka Frederikin omaan menneisyyteen. Hän joutuu vihdoinkin kohtaamaan haamut, jotka ovat saaneet hänet eristäytymään maailmasta, ja ottamaan vastuun hirveästä virheestä, joka kerran muutti hänen elämänsä.

-----------------------------------

Aluksi kirja tuntui liian raskaalta ja masentavalta tähän mielentilaan, jossa jo muutenkin olen. Frederikin yksinäinen elämä saarella oli tympeää ja tarkoituksetonta, ja hänen oma käytöksensä lähelle pyrkiviä ihmisiä kohtaan oli sanalla sanoen tunteetonta. Kaikki muuttui, kun hänen kuolemaa tekevä nuoruudenrakastettunsa tuli yllättäen saarelle ja veti Frederikin takaisin elämään.

Ehkä kiehtovinta kirjassa oli juuri se, miten Frederik alkoi vähä vähältä saavuttaa elämänhaluaan takaisin tekemällä tiliä menneisyytensä kanssa ja antamalla muille ihmisille mahdollisuuden tulla osaksi elämäänsä. Vaikka kirjassa monta kertaa todettiin, että Frederik ei uskonut mihinkään Jumalaan, niin mielestäni hänelle suorastaan annettiin ylhäältä näitä ihmisiä (ja eläimiä), jotka herättivät hänet henkiin. Jos minulle kävisi samoin kuin hänelle, ajattelisin ilman muuta, että olen väkevässä johdatuksessa =)

Kirjassa oli siis surumielisyydestä huolimatta toivoa antava sävy. Ehkä tämä kirja kuitenkin puhuttelisi parhaiten ihmistä, joka on samassa elämänvaiheessa ja iässä kuin Frederik.