Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt. Kun erityisopettaja Torey Hayden viimein sai taivuteltua tytön puhumaan, mikään hänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti. Pieni tyttö oli vankina hirvittävistä muistoista rakennetussa helvetissä, ja opettajalta vaadittiin paljon myötätuntoa, rakkautta ja suurta rohkeuttakin saada "aavetyttöä" riivaavat pahat henget karkotettua. (Teksti kirjan takakannesta)

Takakansi ei ihan vastaa kirjan sisältöä. Ihmeelliseltä Toreylta ei nimittäin mennyt kuin yksi oppitunti siihen, että hän sai tämän äänettömän tytön puhumaan vuolaasti. Mutta muut asiat pitävät kutinsa. Jadien kokemukset ovat järkyttävyydessä ihan vertaansa vailla. Kirjaa ei voinut jättää kesken ennen kuin selvisi, miten Jadielle kävi. Suosittelen.

----

Höh, olipa aneeminen postaus tuo yöllinen. En vaan jaksanut enää puolen yön jälkeen ryhtyä analysoimaan kirjaa tarkemmin ja jotain oli siitä kuitenkin heti kirjoitettava. Mutta siis pidin kirjasta ja kovasti. Torey Haydenin kirjoista suosikkini on ehdottomasti tämä ja lisäksi Hiljaisuuden lapset. Hieman minua ärsyttää se, kun Torey tuntuu pystyvän suoranaisiin ihmetekoihin. Itsekin lasten psyykkisistä ongelmista jotain tietävänä mietin kovasti, miten Torey kykenee tekemään näitä ihmeitä kerran toisensa jälkeen. Hänen keissinsä eivät nimittäin koskaan ole  helpoimmasta päästä. No, toki hän on valinnut kirjoihinsa varmasti raflaavimmat ja parhaimmin onnistuneet tapaukset, mutta silti. Nostan kyllä hattua hänelle. Välillä olen miettinyt, onko Toreyn onnistumisen salaisuus se, että hän tuntuu suunnilleen elävän näiden lasten kautta ja omistavan kaiken aikansa näiden pohtimiselle, taustatiedon etsimiselle jne. Erityisopettajana, jolla on psykologin koulutus, hänellä on tietysti etulyöntiasema siinä mielessä, että hänellä on hurjasti pätevyyttä ja lisäksi mahdollisuus päivittäin viettää useita tunteja näiden lasten kanssa, mitä erilaisilla klinikoilla työskentelevillä ihmisillä ei yleensä ole.

Toinen juttu, mitä jaksan ihmetellä, on nämä jenkkien käsitykset salassapidosta (Toreykin ratkoo tapauksia tyyliin yhdessä entisen miesystävänsä kanssa) ja ylipäätään terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja opetustoimen kuviot. Ne ovat todellakin erilaisia kuin Suomessa, ja näitä kirjoja lukiessani tajuan, mitä tarkoittaa suomalainen hyvinvointivaltio. Onhan täälläkin köyhyyttä ja kurjuutta, mutta kuitenkin...