Ajattelin lukea välillä jotain vähän älyllisempää ja tartuin tähän. Kirja on ollut hyllyssäni 21 vuotta, joten jo oli aikakin. Olen saanut tämän kirjan luokkatoveriltani 12-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Etulehdeltä löytyy omistuskirjoituskin. Syy tällaiseen lahjaan oli varmaan se, että minut tunnettiin luokassa "Runoilijana", koska puhuin aina niin paljon kirjoista ja kirjoittamisesta enkä ollut liiemmin kiinnostunut nuorisokulttuurista.

Kirjan päähenkilö on cockerspanieli Flush, joka muuttaa asumaan englantilaisen runoilijan Elizabeth Barrett Browningin kotiin. Koko kirja on oikeastaan kerrottu Flushin näkökulmasta, lukuunottamatta joitakin kohtia, joissa koiraa kuvataan runoilijan silmin. Runoilija on todellinen historian henkilö ja ilmeisesti myös tämän koiran henkilöhahmo pohjautuu todellisuuteen, vaikkakin hänen "elämäkertansa" on fiktiivinen.

Kun googlailin, sain selville, että Virginia Woolf itse katui jälkikäteen tätä kirjaansa, joka on aika kevyehkö verrattuna hänen muihiin teoksiinsa ja jossa ei ilmeisesti hänen mielestään ollut mitään erityistä ideaa. No, suoraan sanoen on pakko yhtyä hänen mielipiteeseensä. Tämä kirja ei oikein vakuuttanut millään tavalla. Se oli kyllä suhteellisen helppolukuinen näin aikuisen näkövinkkelistä (toisin kuin aikoinaan 12-vuotiaan mielestä) ja olihan siinä jotain viehättävää. Englantilaista luokkayhteiskuntaa oli kuvattu hyvin ja kuvauksessa oli tiettyä ironiaa. Mutta ei tämä nyt parhaimpien lukemieni teosten joukkoon lukeudu millään muotoa.

Ajattelen, että jos joku haluaa vaikuttaa sivistyneeltä, mutta ei jaksa lukea mitään oikeasti hienoa, niin tästä olisi hyvä aloittaa ;)