Eron jälkeen heitä on kaksi, punatukkainen poika ja sinisilmäinen äiti. Miten kuvioon sopii Juhana, uusi miesystävä? Kuinka uskaltautua mihinkään uuteen, ellei ole oppinut elämään edes menneisyytensä kanssa?

Välillä Varpu tuntee pettävänsä heitä kaikkia, Juhanaa, poikaansa, vanhaa äitiäänkin.

Marraskuun tyttäret on tragikoominen tarina pohjalaisista sisaruksista, helsinkiläistyneestä yksinhuoltajasta Varpusta ja iäkkään, oikukkaan äidin kanssa asuvasta Aurasta.  (loppu on taas kirjaston viivakooditarran alla)

-------------------------------

Kerroin naapurilleni eilen lukeneeni heinäkuussa 10 kirjaa. Hän ilmoitti lukeneensa 11. Julistimme toisillemme leikkimielisen kilpailun: kumpi lukee enemmän heinäkuun loppuun mennessä? Tästä syystä menin kirjastoon ja yritin löytää mahdollisimman ohuita romaaneja. Tulin kuitenkin kotiin mukanani vain kaksi ohutta kirjaa ja muutama paksu mielenkiintoisempi teos. Taidan siis hävitä kisan.

Olen joskus aikoja sitten lukenut Sari Malkamäen novelleja ja alun perin menin etsimään novellikokoelmaa (siinä toivossa että sellaisen lukaisisi nopeasti), mutta löysinkin tämän pienen romaanin.

Pidin tästä, vaikka tässä ei oikeastaan tapahtunut mitään kovin ihmeellistä eikä tämä ollut mitenkään erityisen syvällinen tai ajatuksia herättävä kirja. Pystyin asumuserossa elävänä naisena kuitenkin hyvin samastumaan Varpun tilanteeseen.

Kirjassa ehdottomasti parasta oli hersyvä pohjalaismurre, joka sai lukijan hyrähtelemään naurusta, vaikka kirjan perussävyt olivatkin tummia.

Lopun avonaisuus jäi hieman mietityttämään. Se oli toiveikas, mutta kuitenkin jotenkin tyhjä. Mielestäni Varpun henkilöhahmossa ei juuri tapahtunut kasvamista. Ehkä lähinnä tottumista uuteen itsenäisyyteen ja sen uskon vahvistumista, että elämä voi jatkua ihan hyvänä eteenpäin.