Kuinka hyvin tunnet parhaan ystäväsi? Tätä kysymystä joutuu miettimään Terry Painter, nelikymppinen sairaanhoitaja, jonka elämä kulkee tylsää, totuttua rataa työn ja yksinäisten koti-iltojen välillä. Kaiken mullistaa uusi tuttavuus. Terry ottaa vuokralaisekseen nuoren ja menevän Alisonin, ja naisista tulee heti parhaat ystävät. Alison tuo Terryn arkeen hohtoa: illanviettoja, uutta tyyliä ja itsevarmuutta. Terry uskaltaa jopa flirttailla erään potilaansa komean pojan kanssa.

Mutta sitten menneisyydestä alkaa paljastua salaisuus toisensa jälkeen. Alison onkin aivan muuta kuin aluksi näytti. Terry alkaa epäillä, että koko ystävyys perustuu valheeseen. Järkytyksekseen hän saa kintereilleen tuntemattoman vainoojan. Mitä kaiken takana oikein piilee?

Että tämmöinen kirja. Ihan jännittävä, mutta kuitenkin jotain puuttui. Alkuun juoni vaikutti hyvin ennalta arvattavalta ja sen vuoksi kirja tuntui paikoin tylsältäkin. Lopussa kuitenkin alkoi tapahtua ja kaikki kääntyi päälaelleen. Jotenkin käänne tapahtui minun makuuni liian äkkiä ollakseen uskottava. Olisi ehkä mielenkiintoista lukea kirja uudelleen nyt, kun tietää, miten se päättyy, ja katsoa sitten, muuttuisivatko omat tulkinnat uuden lukukokemuksen myötä. Täytyy kuitenkin sanoa, että tuskin tulen sitä tekemään. Tämä oli ihan välipalalukemistoa.

---------

edit... kääk! Tämäkin kirjailija löytyy äitini kirjahyllystä. Huomasin googlatessani, että Joy Fielding on kirjoittanut kirjan Kauniita unia, rouva Hunter, josta oli lyhennelmä Valittujen Palojen kirjavalioissa. Muistan lukeneeni ko. kirjan lyhennelmänä joskus teini-iässä ja pelkäsin ka-ma-las-ti. Taisi olla ensimmäinen jännäri, jonka luin.