Berliinin synagogat palavat ja juutalaisia koteja ryöstetään "Uutta Saksaa" rakennettaessa. Anna Lindheimin sisar Helen ja hänen pastori-aviomiehensä Karl Ibsen pidätetään juutalaisten auttamisesta. Heidän lastensa Lorin ja Jamien on paettava henkensä kaupalla. Myös Wienissä asuva Peter Wallich joutuu äitinsä, sisarensa ja pienen veljensä kanssa kamppailemaan elämästään: onko mahdollista päästä turvallisesti pois Wienistä? Satamakaupunki Danzig näyttää olevan ainoa paikka, jossa portti vapauteen on raollaan. Bodie Thoene pitää lukijaa otteessaan; jännittävä juoni vyöryttää trillinomaisesti maanosamme historian vaiheita, joita ei ole syytä unohtaa. (Teksti kirjan takakannesta)

Viides osa Eurooppa-kronikkaa luettu. Ajattelin kirjan alkupuolella, että lukeminen tästä aiheesta alkaa jo riittää, mutta kun tapahtumat jossain vaiheessa pääsivät vauhtiin, niin kirjaa ei taaskaan malttanut käsistään laskea. Bodie Thoene osaa kirjoittaa uskomattoman jännittävästi ja todentuntuisesti. On pakko lukea vielä kuudeskin osa, vaikka teitä blogini seuraajia alkaa kronikka jo varmasti kyllästyttää.

Joitakin miinuksia kirjasta  löytyi, vaikka kokonaisuus olikin hyvä. Ensinnäkin minua ärsyttää se, että kirjan saksalaisilla päähenkilöillä on englanninkielisiä nimiä. Jotenkin minusta ei tunnu uskottavalta, että 1930-luvun Saksassa olisi annettu lapsille sellaisia nimiä kuin Lori, Jamie, Charles, Louis, Mark ja Lucy. Juutalaisilla puolestaan on kirjassa lähes pääsääntöisesti perisaksalaiset nimet. Se tosin saattaa olla totuudenmukaisempaa, sillä juutalaisethan olivat Saksassa ennen toista maailmansotaa varsin pitkälle emansipoituneet yhteiskuntaan.

Koko kirjasarjassa on miellyttävää se, että hyviä ja pahoja ihmisiä löytyy kaikista kansakunnista. Vain juutalaiset esitetään poikkeuksetta hyvyyden ja kunnon kansalaisuuden perikuvina. Se on kuitenkin pieni miinus, kun huomioi sen, että amerikkalainen Thoene on kuitenkin kuvannut myös oman maansa kansalaisia varsin raadollisesti.

Jonkin verran epäuskottavaa on sekin, että juutalaiset ovat kirjassa varsin hanakoita kääntymään kristityiksi ja muutenkin suhtautuvat pääsääntöisesti myönteisellä tavalla kristittyihin. En tiedä, oliko toista maailmansotaa edeltäneessä Saksassa paljonkin juutalaiskristittyjä, mutta jotenkin epäilen asiaa... Toisaalta pidän kirjasarjasta sen vuoksi, että siinä on kristilliset arvot ja taistelu natsien ja muun maailman välillä kuvataan myös hyvyyden ja pahuuden välisenä taisteluna. Natsit kuvataan pahan vallassa oleviksi ihmisiksi, kun taas useimmat kirjan muista henkilöistä haluavat tietoisesti valita hyvän.

Hieman irralliseksi jää sotatoimien kuvailu Palestiinassa. Mielestäni itse asiassa tämän Palestiinaa/Israelia kuvaavan osuuden olisi voinut jättää tulevien kronikoiden aiheeksi. Eurooppa-kronikassa se on tavallaan looginen mutta jossain määrin häiritseväkin sivujuonne.

Kirjassa on yksi henkilö, jossa tapahtuu sisäistä kehitystä. Lucy on alussa natsiupseerin lumoissa oleva hepsankeikka, joka pikkuhiljaa muuttuu ja kykenee loppuvaiheessa varsinaiseen sankaritekoon. Tämä on myönteistä kirjasarjassa, joka viihteelle tyypilliseen tapaan kategorisoi muut henkilöt aika selkeästi hyviin ja pahoihin ja jossa henkilöiden luonteessa ei juuri muutoksia tapahdu.

Suosittelen edelleen...