Leon Uris on jälleen kirjoittanut verrattoman, suurisuuntaisen romaanin - tällä kertaa Irlannista. Romaanin tapahtumat kattavat liki kolme sukupolvea, 1840-luvun suurista nälkävuosista vuoden 1916 pääsiäiskapinaan asti. Kirjailija nivoo maan ja kansan historialliset vaiheet kolmen suvun järkyttäviin kohtaloihin.

Katoliset Larkinit asuvat syrjäisellä maaseudulla ja jatkavat itsepintaisesti taistelua sekä karua maata että hallituksen epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hubblen suku puolestaan edustaa brittiläistä aristokratiaa, joka kolme vuosisataa sitten tuli Irlantiin valloittamaan, englantilaistamaan ja hyötymään. Belfastissa asuvat MacLeodit ovat kotoisin ankaran presbyteerisestä Skotlannista ja heidän elämäänsä kannattaa kiihkeä uskonnollisuus ja ehdoton kuuliaisuus Englannille.

Nämä suvut muodostavat kohtalokkaan kolmiyhteyden, niihin kuuluvien ihmisten keskinäisestä vihasta ja rakkaudesta syntyy Kolmiyhteyden kauhistuttava ja kaunis draama. (Teksti kirjan takakannesta)

Ostin tämän kirjan keväällä Pelastusarmeijan kirpparilta hintaan 1 €, ja nyt se tuli luettua. Olen aiemmin lukenut Urisilta kirjat Exodus ja Mila 18, jotka kertovat juutalaisvaltion synnystä ja juutalaisten kohtaloista toisen maailmansodan aikana. Kolmiyhteys sijoittuu sen sijaan - kuten takakansi kertookin -1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Irlantiin.

Kirja oli todella mielenkiintoinen kuvaus sellaisen alueen ja ajanjakson historiasta, josta en ole ollut kovin hyvin perillä. Jos kirjaa vertaa vaikkapa Bodie Thoenen Irlanti-kronikkaan, jota analysoin alkuvuodesta, niin näillä on ero kuin yöllä ja päivällä, Kolmiyhteyden eduksi. Vaikuttaa siltä, että Uris on todellakin perehtynyt aiheeseen, josta kirjoittaa, ja osaa tuoda sen esiin niin, että lukija ymmärtää mistä on kyse ja tempautuu mukaan.

Kirjan tapahtumat kyllä sinänsä etenevät uuvuttavan hitaasti, ja ehkä suurin miinuspuoli kirjassa on sen pituus. 839 sivua tästä aiheesta ja tällä tyylillä on yksinkertaisesti liikaa.

Kirjaa lukiessani jäin miettimään sitä, miten paljon maailma on reilussa sadassa vuodessa muuttunut ja miten iso merkitys on esimerkiksi ihmisten koulusivistyksellä ja yksinkertaisesti jo pelkällä lukutaidollakin. Ihmiset, jotka eivät tunne muuta kuin lähiympäristönsä eivätkä kykene etsimään tietoa kirjoista ja lehdistä, eivät pysty myöskään vaikuttamaan asioihinsa ja heitä pystytään johdattamaan mihin suuntaan tahansa. Tällaisia maailman kolkkia on vielä paljon, kun taas meidän länsimaalaisten on mahdollista käytännössä saada mitä tahansa tietoa haltuumme pelkästään muutamalla napinpainalluksella.

Kirjassa katolisten pappien valta maalaisväestöön oli valtavan suuri, ja jos papiksi sattui henkilö, jolla oli enemmän vallanhalua kuin armollisuutta, olivat seuraukset aika järkyttävät. Kirjassa on esimerkiksi nainen, jolla on ollut useita niin vaikeita synnytyksiä, ettei hän voi enää turvallisesti synnyttää. Nainen menee ripittäytymään ja tunnustaa papille pahat tekonsa eli seksuaaliset halunsa. Pappi määrää kosolti katumusharjoituksia ja kieltää naisen koskaan enää harjoittamasta seksiä muussa kuin lisääntymistarkoituksessa. Tämä käytännössä tuhoaa tämän naisen hyvän avioliiton.

Kirjassa kerrotaan myös henkilöistä, jotka tekeytyvät saarnamiehiksi, ja uskonnollisen paatoksen avulla villitsevät kansanjoukot ja valjastavat heidät poliittisten tarkoitusperiensä käyttöön. Aika raadollista. Ihmisten hyväuskoisuutta ja Jumalan pelkoa käytetään häikäilemättä hyväksi. Siihen vielä ripaus kansallistunnetta, niin tiedetään, mikä on lopputulos. Se näkyy tämänkin päivän Pohjois-Irlannissa.

Kirjassa kerrottiin myös 1800-luvun lopun tehdastyöläisten epäinhimillisistä työskentelyolosuhteista. Oikein pahaa teki lukea niitä kuvauksia. Toki ne ovat fiktiivisiä, mutta täysin mahdollisia ja todennäköisiäkin. Naiset ja lapset tekivät tuntikausia töitä pimeissä, huonosti ilmastoiduissa tehdassaleissa suunnilleen nälkäpalkalla. Näitäkin maailmankolkkia vielä on... Kaikki vain tuntuu paljon järkyttävämmältä, kun se sijoittuu lähemmäs meitä, Eurooppaan ja vielä suhteellisen läheiseen ajanjaksoon.

No, olihan kirjassa paljon muutakin mielenkiintoista, mutta tässä nyt joitakin ajatuksia tiivistettynä. Itse juoni muotoutui Larkinin perheen vanhimman pojan Conorin ja hänen elämäänsä liittyvien henkilöiden ympärille. Irlannin itsenäisyystaistelusta ja kamppailusta epäoikeudenmukaista luokkayhteiskuntaa kohtaan oli kyse. Suosittelen.