Varakas ruotsalaisperhe on murhattu talossaan Espanjan Aurinkorannikolla, ja Annika Bengtzon lähetetään raportoimaan tapauksen tutkinnasta.

Muutamaa kuukautta myöhemmin hän palaa Espanjaan, tällä kertaa kokoamaan aineistoa kansainvälistä huumerikollisuutta ja rahanpesua käsittelevään artikkelisarjaan. Yksi huumesalakuljettajien reiteistä kulkee skandinaavien suosiman lomaparatiisin kautta.

Murhatun perheen kohtalo painaa Annikaa vieläkin, ja hän ryhtyy tekemään omia tutkimuksiaan. Eteen alkaa putkahdella vanhastaan tuttuja nimiä. Myös Annikan ex-mies sattuu saamaan työkomennuksen samoihin maisemiin. Solmut kiristyvät niin töissä kuin tunne-elämässäkin.

                                                  ------------------------------

Kyllä nämä Annika Bengtzonit vaan ovat ihania! Näiden kirjojen parissa todella viihtyy ja oikein odottaa hetkeä, jolloin pääsee taas jatkamaan lukemista.

Kaiken ytimessä on tietenkin rikos ja sen ratkaisu, johon toimittaja jollain kummallisella tavalla aina kietoutuu. Annika on ollut niin monta kertaa lähellä kuolemaa, että on suoranainen ihme, kun hän ei ole tuon enempää traumatisoitunut. Annika ei myöskään tunnu juuri vanhenevan. Lapsetkin ovat aina samanikäisiä. Annika soutaa ja huopaa ex-miehensä kanssa olemisen ja ei-olemisen väliä. Talon palamisesta hän ei ole vieläkään saanut korvauksia, vaikka välissä on jo kerennyt ilmestyä yksi tiiliskiviromaanikin. Eli onhan näitä epärealistisuuksia näissäkin kirjoissa. Mutta jostain syystä se ei haittaa.

Annikaan on helppo samaistua, ja kun oikein mietin, mikä hänessä viehättää, niin yksi piirre on se, että hän käyttää aina nettiä apunaan rikosten selvittelyssä. Annikalla on ilmiömäinen kyky löytää guuglaamalla melkein mitä vain, ja nyt ratkaiseva vihje rikosvyyhden selviämiseksi löytyi facebookin kautta. Annikalla on käytössään myös Infotori, josta löytyvät kaikkien Ruotsin kansalaisten nimi-, osoite- ja verotustiedot yms. Sellaista kun pääsisi joskus itsekin tonkimaan ;)

No, hömppäähän tämä on, mutta viihdyttävää ja rentouttavaa sellaista. Suosittelen. Tämä oli kirjavuoden 2008 viimeinen teos.

PS. Yksi häiritsevä tekijä kirjassa oli, ja se oli jatkuva viittaaminen edellisiin teoksiin, niiden tapahtumiin ja niissä esiintyneisiin hahmoihin. Jos ei ole Marklundia aikaisemmin lukenut, ei siis kannata aloittaa ainakaan tästä, koska silloin ei kyllä pääse kärryille. Itsellänikin oli vaikeuksia, vaikka kaksi viimeisintä olen lukenut tämän vuoden aikana!