Kotona on nettiyhteys katki, joten joudun kirjoittelemaan täällä töissä eikä minulla tietenkään ole tätä laatuteosta täällä mukana, joten takakannen selostus jää nyt kirjoittamatta.

Trilogian ideana on siis se, että Raymond Quinn -niminen, lähes pyhimyksenkaltainen mies ja hänen kaunis vaimonsa ovat adoptoineet kolme kovia kokenutta poikaa Cameronin, Ethanin ja Phillipin. Nyt nämä miehet ovat jo aikuisia ja elävät kukin tahollaan omaa elämäänsä. Raymond kuolee ja sitä ennen vannottaa poikiaan pitämään huolta viimeisestä holhokistaan Sethistä, joka on vasta 11-vuotias. Vastuu Sethistä tuo nämä kolme miestä taas yhteen. He muuttavat asumaan lapsuuden asuinseudulleen ja perustavat yhteisen veneveistämön. Sethin huoltajuusasioista huolehtii sosiaalityöntekijä Anna, joka ihastuu Cameroniin, ja kuten jo edellisessä arvostelussa kävi ilmi, heidän välilleen syntyy kuuma suhde, jossa ammatillisuus unohtuu täysin.  

Tässä trilogian toisessa kirjassa keskitytään kuvaamaan asioita Ethanin näkökulmasta. Ethan on henkilönä huomattavasti miellyttävämpi kuin Cameron, joten kirjakin on parempi. Hänen rakkautensa kohteena on perheen taloudenhoitaja Grace, joka on suloisen tytön urhoollinen yksinhuoltajaäiti. Monenlaisten koukeroiden ja soidinmenojen jälkeen nämä kaksi saavat toisensa.

Punaisena lankana näiden kaikkien kirjojen läpi kulkee Sethin huoltajuustaistelu. Hänen äitinsä perää oikeuksiaan Sethiin ja kiristää rahaa veljeksiltä. Eikä kukaan tiedä, kuka Sethin oikea isä on. Hänellä on Raymond Quinnin silmät, mutta eihän Raymond tietenkään olisi voinut käydä vieraissa, joten isän kunnia on palautettava, tarvittaessa vaikka oikeusteitse. Huoh...

Trilogian kolmannessa osassa keskitytäänkin sitten Phillipiin. Sitä odotellessa...