Stalinin Neuvostoliitossa rikollisuutta ei ole. Mutta silti kansalaiset pelkäävät, eivät rikollisia, vaan valtiota. Väärä sana väärälle ihmiselle, kielletyn kirjan omistaminen - jo pelkkä epäilys vie tuhansia ihmisiä pakkotyöleireille tai teloitettaviksi.

Lev Demidov on sotasankari ja työssä valtion turvallisuuspalvelussa, mikä takaa Leville ja hänen vaimolleen varsin ylellisen arjen. Lev on idealisti, joka uskoo että vain valtion viholliset sortuvat rikoksiin. Ja heitä Lev on ansiokkaasti kuulustellut ja pidättänyt. Mutta sitten hän törmää sellaiseen rikollisuuteen, jonka ei pitäisi Neuvostoliitossa olla mahdollista. Seuratessaan julman sarjamurhaajan jälkiä rataverkkoa pitkin Moskovasta jäiseen Siperiaan Lev näkee kotimaansa uusin silmin ja havaitsee muuttuneensa itse epätoivotuksi henkilöksi. Pelastaakseen oman henkensä ja perheensä hänen on pakko saada murhaaja kiinni.

Lapsi 44 on kammottavan tarkka kuvaus vainoharhaisesta yhteiskunnasta ja  hirveästä, todellisuuspohjaisesta rikosten ketjusta.

----------------------------

Jos haluat lukea kirjan, jossa on pelkästään hirvittäviä asioita, pelkoa, tuskaa, vainoa, verta ja sisäelimiä, niin tässä on sellainen. Mutta jos ei kestä lukea pienille lapsille tapahtuvista pahoista asioista, ihmisen perimmäisestä julmuudesta ja kaiken tarkoituksettomuudesta, niin ei kannata ehkä valita tätä kirjaa kesälukemiseksi. Minun mielentilaani tämä sopi jotenkin hyvin, herätti omista ongelmista kokemaan jotakin sellaista laajempaa kauhua, jonka saattoi kuitenkin kirjan suljettuaan jättää itsensä ulkopuolelle.