Olisiko Annika Bengtzonin tuntema vastuuntuntoinen äiti ikinä kyennyt verityöhön, josta hänet on tuomittu?

Poliisi ammutaan sänkyynsä. Hänen vaimonsa, niin ikään poliisi, pidätetään epäiltynä murhasta. Todisteet ovat vedenpitävät, mutta vaimo väittää olevansa syytön. Hänen mukaansa tuntematon nainen ampui hänen miehensä ja vei mukanaan heidän kolmivuotiaan poikansa. Lapsi on kadonnut jäljettömiin.

Oikeudenkäynti on lyhyt ja vimmainen. Nainen julistetaan syylliseksi sekä miehensä että poikansa murhaan ja tuomitaan elinkautiseen. Annika seuraa tätä kaikkea epäuskoisena, sillä hän tunnistaa naisen muutaman vuoden takaa. He olivat molemmat raskaana, kun Annika haastatteli häntä. Voiko oikeuden päätös mitenkään olla perusteltu - vai onko tapahtumassa oikeusmurha?

Annikan oma elämä on todellisessa kaaoksessa: mies on jättänyt, talo palanut ja ura vaakalaudalla. Säilyttääkseen järkensä Annika paneutuu tuomitun naisen tapaukseen. Olennaisinta on nyt se, että pieni poika on edelleen kateissa. (Teksti kirjan takakannesta)

Pitkästä aikaa sellainen kirja, jota ei malttanut käsistään laskea. Aloitin tämän päivällä ja lopetin juuri äsken. Olen pitänyt kaikista Marklundin dekkareista eikä tämä ole poikkeus. Yksi syy on varmaankin se, että hänen henkilöhahmonsa Annika Bengtzon ei ole kaikentietävä, kaikentaitava ja haavoittumaton kovanaama, vaan ihan tavallinen ihminen iloineen ja suruineen. Toki täysin epärealistista on se, että jonkun lehden toimittaja sekaantuu toistuvasti rikosdraamoihin ja toimii niissä käänteentekevässä roolissa, mutta ei kai dekkarien ole tarkoitus ihan realistisia ollakaan. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille rikosromaanien ystäville.