1438389.jpg

Taidonnäyte on ollut hyllyssäni jo vuosia koskemattomana. Se tuli  kirjakerhosta, kun en muistanut peruuttaa sitä. Olin lukenut Gerritseniltä aikaisemmin Kirurgin, joka on Taidonnäytteen edeltäjä ja kertoo osin samoista henkilöistä, joten tiesin, mitä odottaa.

En tiedä, miten kuvata tätä kirjaa. Etsivä Jane Rizzoli on harvinaisen vastenmielinen päähenkilö. Minuun eivät vetoa sellaiset ihmiset, jotka eivät ole sinut oman heikkoutensa ja inhimillisyytensä kanssa, vaan yrittävät kätkeä tällaiset puolet itsestään kovan naamion alle. Erityisen ärsyttävää on, kun joku nainen yrittää olla "äijä", jotta ei tulisi kyykytetyksi miesten maailmassa. Terapiaakaan Rizzoli ei tarvitse, vaikka on ollut lähellä joutua sarjamurhaajan skalpeeraamaksi ja sama ukko vaanii häntä yhä edelleen. Yöt menevät pelätessä lukittujen ovien takana, ja päivisin pelko hukutetaan maaniseen työntekoon. Normaali ihminen olisi jo burn outissa, mutta Jane Rizzoli se vain porskuttaa. Aargh!

Toinen negatiivinen puoli kirjassa on mässäily ihmisruumiilla. Kirjan alkupuolella on suorastaan pitkästyttävän tarkkaan selostettu ruumiiden löytämistä, niiden ulkonäköä, tuoksua, ruumiinavauksia ja näiden herättämiä reaktioita eri ihmisissä. Minua öklöttää lukea moisista. Eihän tätä lukiessa voi edes syödä mitään hyvää, kun kaikki maistuu möyhentyneeltä lihalta.

Sitten minua riepoo vielä se, miten sairasta ihmismieltä kirjassa käsitellään. Kun Rizzoli keskustelee sarjamurhaajasta kiinnostuneen neuropsykiatrin kanssa, hän esimerkiksi sanoo näin: "Hänet on tutkinut puolen tusinaa kallonkutistajaa. Hänessä ei ole mitään vikaa. Hän on täysin normaali lukuun ottamatta sitä, että hän tappaa mielellään naisia." Sitten hieman edempänä hän jatkaa: "Hän ei ole mielenvikainen. Hän oli täysin tietoinen teoistaan ja sai niistä nautintoa." Psykiatri sanoo: "Te siis uskotte, että hän vain sattui syntymään pahaksi." Rizzoli jatkaa: "Juuri tuolla sanalla häntä luonnehtisin."

Hei haloo! Millä kriteereillä arvioiden tällainen ihminen on "täysin normaali"? Minun arvioni mukaan tämä ukkeli on vähintään persoonallisuushäiriöinen psykopaatti. Ja vaikka uskonkin jokaisen ihmisen olevan tietyllä tavalla syntymästään saakka valmis pahaan, niin ei kukaan meistä sentään sarjamurhaajaksi synny. Kyllä tällaisen psykopatologian kehittymiseen tarvitaan jotain muutakin. Tätä neuropsykiatri yrittää selittääkin, mutta typerys-Rizzoli ei vaan usko!

Höh, kyllä tämän luki, mutta nyt kun olen lukenut kaksi Tess Gerritsenin kirjaa, niin enpä taida enää kolmanteen tarttua.