Lööpit kirkuvat Suomen ensimmäistä sarjamurhaajaa, kun marraskuiselta Pudasjärveltä löydetään lestadiolaisnaisia surmattuna, ristikorut kaulasta riuhtaistuna. Samaan aikaan heidän raamatuntutkijaystävänsä siepataan irakilaisella aavikolla.

Kun rikoskomisario Johanna Vahtera yrittää pelastaa seuraavan uhrin kohtaloltaan, lähtee siepatun naisen puoliso Karri Vuorio omalle pelastusretkelleen Lähi-idän hornankattilaan.

Kello käy vääjäämättä, ja äkkiä Pudasjärvi on nousemassa maailman uutisotsikoihin. Uhattuna on paljon, paljon enemmän kuin Johannan ja Karrin henki…

Ihmiset ovat valmiita julmiin tekoihin uskonnon, vallan tai rahan vuoksi. Mutta kun kaikki kolme ovat pelissä mukana, vain taivas on rajana. Ja helvetti.

Tämä oli toinen Remes, jonka olen lukenut. Ensimmäinen eli "Ruttokellot" oli jännittävä ja rakenteellisesti todella hyvin koossa pysyvä jännäri, mutta jotenkin vierastin sen kovaa maailmaa ja väkivaltaisuutta. Tässäkin kirjassa alku on tympeä. Talvinen Pudasjärvi kuvataan luotaantyöntäväksi paikaksi, jossa tuulee ja tuiskuaa ja on aina pimeää. Salametsästäjät, juopot, lestadiolaiset ja kierot liikemiehet eivät tee henkilögalleriasta kovin miellyttävää eivätkä edes kirjan poliisit Johanna Vahtera ja Antti Korpi ole sellaisia henkilöitä, joihin lukija voisi jotenkin samastua. Heidän yksityiselämäänsä, ajatuksiaan, tunteitaan tai elämäntapojaan kun ei kuvata oikeastaan mitenkään. Koko kirja on silkkaa toimintaa. Mutta mukaansatempaava tämä kirja oli! Jossain vaiheessa kirja muuttui niin jännittäväksi, ettei sitä voinut jättää hetkeksikään käsistään, ja kuten "Ruttokellot" niin myös tämäkin kirja oli hyvin tasaista laatua. Jännitys säilyi viimeisille riveille saakka.