Linda kävelee syksyisellä merenrannalla isänsä kanssa. Heitä vastaan tulee mies, jolla on poskessa arpi ja kädessä tyhjiä pulloja koliseva muovikassi. Mies ojentaa Lindalle keltaisen muoviankan. Saderunoilijan tytär on herkkävireinen kertomus isän ja tyttären suhteesta ja kahdesta ulkoisesti erilaisesta ihmisestä, joiden kohtalot risteävät. Sandelin kertoo menetyksistä ja kuolemasta, pettymyksistä ja uudesta alusta lapsen ja yhteiskunnan laitapuolella elävän miehen näkökulmasta. (Teksti kirjan kansiliepeestä)

Kirjan kansiliepeessä kuvataan suunnilleen se, mitä tästä kirjasta on sanottavana. On rehellisesti myönnettävä, että on hyvin vaikea keksiä mitään muuta lisättävää. Kirja ei ole missään nimessä vaikealukuinen tai -selkoinen. Päinvastoin se on selkeästi kirjoitettu, kronologista aikajärjestystä seuraava teos. Kieli on kaunista, herkkää, runollista. Joskus murrosikäisenä olisin ehkä itse halunnut kirjoittaa juuri tällaisen kirjan, jos vain olisin osannut. Mutta siihen se sitten jääkin. Kirjan luettua on mielessä lähinnä tyhjyys ja kysymys: entä sitten? Mikä tämän kirjan tarkoitus oli? Se oli kaunis kuvaus, joka ei syvene mihinkään suuntaan. Tai sitten tämä vain oli väärä aika minulle kohdata tämä kirja.

Jos jotain kiinnostavaa kirjasta pitää löytää, niin lapsen näkökulmaa aikuisten maailman omituisuuksiin on kuvattu kirjassa hyvin, joskin mieleeni piirtyy kuva lähinnä oidipaali-ikäisestä isäänsä ihannoivasta pikkutytöstä ja yllätykseni on suuri, kun kirjassa myöhemmin paljastuu, että Linda onkin jo kouluikäinen. Isän ja tyttären suhdetta kuvataan myös "yhteiskunnan laitapuolella elävän miehen" eli Andersin näkökulmasta. Hän on menettänyt kontaktin tyttäreensä alkoholin ja avioeron myötä ja yrittää palauttaa sitä hieman epätoivoiselta tuntuvin keinoin. Lindan ja Andersin tarinat sivuavat toisiaan lähinnä satunnaisissa kohtaamisissa näiden kahden välillä.

Ostin kirjan Huokeista kirjoista 2 eurolla. Maksoin siitä puolet enemmän kuin Tuomas Kilven Marjatan kuolemasta. Tämä taitaa kuitenkin lähteä kirppiksellä seuraavalle omistajalle toisin kuin Kilven kirja, joka löysi jo paikan hyllystäni.