Poika raidallisessa pyjamassa on koskettava tarina. Yleensä takakannessa kerrotaan jotain kirjan tapahtumista, mutta tässä tapauksessa se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta.

Kun avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksänvuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa.

------------------------------

Eilen en enää jaksanut kirjoittaa riviäkään, joten tyydyin vain nakuttelemaan tämän takakansitekstin tähän, mutta nyt yritän sanoa jotain tästä kirjasta.

Yläasteikäisenä ahmin kaikkea toiseen maailmansotaan liittyvää kirjallisuutta. Olen lukenut siitä aihepiiristä kuten myös juutalaisuudesta, juutalaisvainoista, Israelin valtion vaiheista ja muusta sellaisesta aikoinaan todella paljon. Mutta siitä on jo 20 vuotta aikaa enkä ole viime aikoina juuri tämäntyyppiseen kirjallisuuteen tarttunut. Lukukokemus oli siis siinäkin mielessä tuore. Lisäksi kirja oli loppuunkalutusta aiheestaan huolimatta kirjoitettu todella kiinnostavalla tavalla, kokonaan 9-vuotiaan pojan näkökulmasta.

Ehkä juuri lapsen näkökulma teki tästä kirjasta niin koskettavan. Mitään ei suodatettu eikä selitetty pois, vaan kaikki esitettiin niin kuin lapsi olisi nähnyt tapahtumat ymmärtämättä niiden todellista merkitystä. TIetyssä mielessä kirja oli vähän liiankin naiivi. En voi mitenkään uskoa, että 9-vuotias poika tosissaan kuvittelisi leirin (vaikka kaukaakin) nähdessään, että siellä on joku onnellinen maatila, jossa ihmiset käyskentelevät raidallisissa yöpuvuissa aamusta iltaan. Etenkin kun Bruno toisaalta koki kodin ilmapiirin ahdistavaksi ja pelkäsi itsekin korskeasti käyttäytyviä sotilaita, joita talolla kävi. Kai lapsen mieli tosielämässä lähtisi etsimään jonkinlaista ratkaisua tähän ristiriitaan? Eikö lapsikin tajuaisi, että tässä paikassa on jokin pahasti vialla? Epärealistiselta tuntuu myös Brunon ja keskitysleirillä asuvan pojan ystävyys. Tuskin se olisi voinut jatkua huomaamatta niin pitkään ja olisiko keskitysleirillä pieni poika edes pysynyt hengissä niin pitkään...

Jostain syystä kirjan epäloogisuudet eivät kuitenkaan pahasti häirinneet lukukokemustani. Kertomus on niin intensiivinen ja aika lyhyt, nopealukuinen. Paljon tapahtuu lyhyessä ajassa ja kirja vangitsee lukijan mielenkiinnon aina järkyttävään loppuun saakka.