Andreas Nilsson on yhdeksänvuotias gotlantilaispoika, jolla on vilkas mielikuvitus ja ylisuojeleva äiti. Eräänä kauniina kesäpäivänä Andreas livahtaa kylän hautausmaalle, varastaa vanhan pääkallon haudankaivajan nenän edestä - ja katoaa samana iltana kuin tuhka tuuleen. Pojan etsintöjä ryhtyy vetämään rikostarkastaja Maria Wern, joka on palannut kesäksi Gotlantiin toipuakseen avioerostaan.

Pienen pääkallovarkaan jäljet johtavat Herrvikin kalastajakylään ja sieltä läheiseen luolastoon. Pian myös Andreaksen äiti Charlotta joutuu tutkimusten valokeilaan. Miksi Andreasta on viety tämän tästä lääkäriin outojen mustelmien ja kuumeen takia? Entä mitä tekemistä Maria Wernin luolastosta löytämällä vanhalla kaiverruksella on kadonneen pojan tapauksen kanssa?

---------------------

Lukuvire on edelleen hiukan kateissa. Tämänkin kepoisan dekkarin lukemiseen meni pari viikkoa. Kirjassa ei sinänsä ollut mitään ihmeempää vikaa. Se ei ollut mikään paras lukemani kirja kautta aikain, mutta ei huonoinkaan. Sitä tuttua ja tavallista, ympäristönä ruotsalainen pikkukylä, rikosten ratkaisijana eronnut ja elämäänsä kyllästynyt nainen, rikoksen uhrina lapsi. Siihen ympärille sitten kietoutui monenlaisia kuvioita alkaen pettämisestä ja päätyen kansainväliseen asekauppaan.

Kyllähän tämä kannattaa välipalana lukaista. Nyt vain tekisi mieli jotain oikein kunnon lukuelämystä, joka toisi elämään jotain uutta.