Tositarina saudiarabialaisen ylimystönaisen kahlitusta elämästä suunnattomien rikkauksien keskellä.

Prinsessa on kuvaus miesten hallitsemasta yhteiskunnasta, jossa naisilla ei ole mitään oikeuksia. Kaksitoistavuotias tyttö naitetaan neljänneksi vaimoksi yli kuusikymmentävuotiaalle miehelle. Pojat ja miehet tilaavat julmiin seksiorgioihinsa kahdeksanvuotiaita tyttöjä. Nuoria naisia tapetaan hukuttamalla ja kivittämällä. 

Sultana kertoo avoimesti lapsuudestaan ja järjestetystä avioliitostaan, joka oli onnellinen siihen saakka kunnes hänen miehensä päätti ottaa toisen vaimon. Hän puhuu sisaristaan, ystävättäristään ja palvelijoistaan, heidän kohtaloistaan ja kuninkaallista perhettä kuohuttaneista skandaaleista. Kertoessaan tarinansa länsimaiselle kirjoittajalle Sultana on ottanut tietoisen riskin ja vaarantanut sekä oman että lastensa hengen maassa, jossa nainen voi saada kuolemantuomion vähemmästäkin. Turvallisuussyistä kaikki kirjan henkilöiden nimet on kuitenkin muutettu. (Teksti kirjan takakannesta ja sivuliepeestä)

---------------------------------------

Joopajoo... ihmisen pahuudella ei ole mitään rajoja. Kuinkahan monta kertaa se on tullut tässä blogissa jo todettua? Minun käsityskykyni ei riitä ymmärtämään näitä kulttuureja ja uskontoja, joiden vaikutuspiirissä ihmisen pahuus pääsee tällä tavoin oikeuksiinsa ilman, että kukaan pystyy vaikuttamaan asioihin tai pysäyttämään tapahtumien kulkua.

Kirjan kautta tuli selväksi, että saudiarabialaisella naisella ei tosiaankaan ole mitään arvoa eikä ihmisen elämällä siellä muutenkaan tunnu olevan mitään suurempaa merkitystä. Rahaa ja ylellisyyksiä on niin paljon, ettei mitään tarvitse oikeastaan tehdä, muuta kuin maata sohvalla ja syödä hedelmiä ja juoruta ystävien kanssa sekä olla miehelle alamainen. Näin siis ainakin kuningassuvun piirissä. Toki siellä on myös köyhiä ihmisiä, mutta sitten vastapainoksi näitä määrättömän rikkaita, kultaisessa häkissä eläviä naisia.

Eräs nainen kirjassa lähtee ulkomaille opiskelemaan, rakastuu amerikkalaiseen mieheen ja seikkailee jonkin aikaa ulkomailla. Suku painostaa hänet tulemaan kotiin ja lopulta hänen on tultava, koska hänellä ei ole enää rahaa elämiseen. Rangaistukseksi suvun päämies sulkee naisen lopuksi elämäänsä pimeään huoneeseen. Lattiassa on aukko ulostamista varten ja ruoka tuodaan oven alta. Siellä hän elää vuosikausia eikä kukaan voi vaikuttaa tähän asiaan millään tavalla. Ei ole halua, ja niillä joilla olisi halua (muilla naisilla) ei ole mitään vaikutusvaltaa. Ihmettelen vain, miten ihminen voi elää itsensä kanssa, jos on tehnyt tällaisen teon lähimmäiselleen. Mutta kyllä nämä vaan voivat. Eikä ole kyse mistään yhteiskunnan ääriaineksista vaan tavallisista miehistä. Hmmm...

Onko se sitten tuo uskonto, joka saa nämä ihmiset täysin sekopäiksi? Vai kulttuuri, johon ei pääse mitään muita vaikutteita ulkopuolelta ja joka ei siksi muutu mihinkään suuntaan? Mistä johtuu, että länsimaissa sentään on jonkinlaista kykyä pitää ihmismielen likaisimmat impulssit kurissa, kun näissä tietyissä maissa ei ole millään mitään rajaa?

Höh, vihaiseksi tulin, kuten kenties huomaatte. Suosittelen kuitenkin lukemaan.