Muksuoppi on käänteentekevä tapa auttaa lapsia selvittämään erilaisia psyykkisiä ongelmia. Krija kertoo  lukuisten eri puolilta maailmaa kerättyjen tapausselostusten avulla siitä, miten menetelmää voidaan soveltaa erilaisten lasten ongelmien ratkaisemiseen.

Kirjan alussa esitellään kaikki Muksuoppi-ohjelman viisitoista askelta ja valotetaan niitä esimerkkitapauksen avulla. Lukija pystyy aloittamaan oman ohjelmansa toteuttamisen lasten kanssa kirjan ohjeiden perusteella.

Kirjassa esitellään runsaasti tapausselostuksia, joissa terapeutit ja muut lasten kanssa työskentelevät ihmiset kuvaavat, miten he ovat auttaneet Muksuopin avulla yksittäisiä lapsia voittamaan ongelmia. Nuorin lapsista on kolmevuotias ja vanhin neljätoista, ja lasten ongelmat ovat vaihdelleet housujen kastelusta vaikeisiin fobioihin ja ylivilkkaudesta hallitsemattomaan väkivaltaisuuteen.

Kirjassa annetaan myös ideoita lapsiryhmille sekä työskentelyyn kokonaisten koululuokkien ja jopa koko koulun kanssa.

Muksuopin tulokset osoittavat, että kun lapsia lähestytään arvostavalla ja yhteistyöpainotteisella tavalla, heiltä löytyy haluja ja kykyjä ratkoa omia ongelmiaan.

-----------------------------------------

Muksuopin lumous oli erittäin mielenkiintoinen ja innostava kirja, vaikka en miksikään erityiseksi Furman-faniksi tunnustaudukaan. Kirja koostuu lyhyestä Muksuopin periaatteiden esittelystä sekä lukemattomista tapausesimerkeistä, joissa Muksuoppia on käytetty hyödyksi. Lopussa vielä varoitetaan, että vaikka kirjassa kaikki tapauskuvaukset olivatkin onnistuneita, niin ihan kaikissa tilanteissa Muksuopin soveltaminen ei suju helposti ja aina se ei suju välttämättä ollenkaan.

Teen itse töitä lasten parissa ja usein törmään ongelmiin, jotka tuntuvat lähes mahdottomilta ratkaista ilman vuosien terapiaa. Sitten herää kysymys siitä, mistä tällaista hoitoa lapsille saataisiin, kuka sen maksaa, sitoutuvatko perheet hoitoihin jne. En usko, että Muksuopilla voi ratkaista kaikkea, mutta kenties siitä voisi saada kuitenkin jotain hyötyä. Se voisi auttaa ratkaisemaan edes osan ongelmista tai lisäämään lasten ja perheiden uskoa siihen, että he voivat muuttaa elämäänsä. Kuten kirjan esimerkkitapaus syömishäiriöisen tytön kohdalla osoitti, Muksuoppi auttoi parantamalla perheen vuorovaikutusilmapiiriä ja tuomalla perheeseen murehtimisen sijasta taas ilon yhteisestä tekemisestä. Samalla tytön syömishäiriö ratkesi kuin itsestään, vaikkei siihen kiinnitetty ohjelmaa soveltaessa mitään huomiota.

Innostuin kirjasta ja arvelen, että kokeilen Muksuoppia vielä jossakin sopivassa tilanteessa. Siitä voisi olla kotonakin iloa omien lasten kasvatuksessa. Ainakin isoveli voisi meillä opetella puhumaan siskolleen kauniimmin ja sisko voisi opetella olemaan heristämättä nyrkkejään ja kirkumatta. Äiti voisi puolestaa opetella hillitsemään hermonsa ja olemaan huutamatta kiperissä tilanteissa =)