Valancy Stirling on viettänyt kaksikymmentäyhdeksän elinvuottaan huomaamattomana hiirulaisena, tyrannimaisen sukunsa alistamana ikäneitona. Valancy ei ole koskaan kokenut rakkautta, romantiikka tuntuu kuuluvan muille. Hänen ainoa henkireikänsä ankeassa arjessa on unelma sinisestä linnasta, jonka valtiatar hän haaveilee olevansa.

Eräänä päivänä Valancy saa lääkäriltä kohtalokkaan kirjeen. Lääkärin mukaan hänellä on vakava sairaus ja elinaikaa ehkä vain vuosi. Silloin Valancy päättää unohtaa ankaran sukunsa vaatimukset ja elää niin kuin itse haluaa. Hän päättää tehdä unelmistaan totta ja etsiä oman sinisen linnansa... ja sen valtiaan.

Hurmaavan nostalginen romaani nuoresta naisesta onneaan etsimässä: suvun hylkimästä rumasta ankanpoikasesta sukeutuu suloinen joutsen.

------------------------------

Ihana, ihana kirja!  Kirjan on kertakaikkiaan pakko olla hyvä, kun minun kaltaiseni romantiikan inhoajakin saa tästä kylmiä väreitä =) Varmasti mieltymykseeni vaikuttaa se, että jo lapsena rakastin L.M. Montgomeryn tyttökirjoja. Oli mukavaa löytää aikuisiällä kirja, jonka hän oli kirjoittanut aikuisille. Tietysti tämä kirja oli todella ihanteellinen eikä vastannut millään tavalla arkirealismia, mutta ei kai romantiikan ole tarkoituskaan olla realistista. Kirja oli hauskasti kirjoitettu ja etenkin Valancyn terävät huomiot pystyynkuolleen sukunsa jäsenistä olivat nautinnollista luettavaa. Erityisen mukavaa oli lukea siitä, miten hän vapautui tarpeesta miellyttää sukuaan ja tehdä kaikessa niin kuin nämä olettivat. Mitenhän sitä mahtaisi itse suhtautua elämään, jos saisi tietää, että on vain vuosi elinaikaa? Myös Montgomeryn ihanat, runolliset luonnonkuvaukset toivat mieleen Annan ja Runotytön viattoman maailman.