Aristoteles antoi aikoinaan ohjeen: "Onnellisuus saavutetaan toimimalla hyveen mukaan." Psykologi Keijo Tahkokallio pohtii kirjassaan, millä tavalla vanha viisaus voitaisiin soveltaa nykyajan lastenkasvatukseen. Koska halut ja mieliteot ovat yleensä ristiriidassa hyveiden kanssa, lapset eivät voi omilla ehdoillaan tulla onnellisiksi ihmisiksi, vaan siihen tarvitaan kasvatus, jonka tehtävänä on kohtuullistaa lasten halut ja totuttaa heidät harjoittamaan hyveitä.

Elämme aikakautta, jossa työ on suurelta osin muuttunut elämysten ja palvelujen tuottamiseksi. Informaatioteollisuus yhdessä median kanssa pystyy tehokkaasti ripustamaan kaiken haluamamme näkyville. Monet lapset saavat liian paljon liian varhain ja heidän kykynsä hallita mielitekojaan kehittyy heikosti. Seurauksena on lapsuusajan stressin lisääntyminen, joka näkyy levottomuusoireina päiväkotien ryhmissä ja koululuokissa. Kirjassa kysytään, mitä voisimme tehdä levottomille lapsille, ja etsitään kuntouttavia periaatteita.

----------------------------------------

Tunnustan heti asenteellisuuteni Keijo Tahkokalliota kohtaan. Asenteeni juontaa juurensa vuosien takaiselta luennolta, jossa kuuntelin hänen sinänsä ihan kiinnostavaa luentoaan aiheesta rajat ja rakkaus. Kuulijakunta koostui suurimmaksi osaksi sosiaali- ja terveysalan naispuolisista työntekijöistä, jotka hihittelivät asiaankuuluvasti kaikille Keijon vitseille ja nyökyttelivät pontevasti kaikelle, mitä hän sanoi. Se ei tietenkään ole Keijon vika, että hän on niin suosittu. Mutta kuitenkin.

Olen lukenut muistaakseni tämän kirjan aikaisemminkin ja samoin jonkin muun hänen kirjoittamansa teoksen. En ole liiemmin välittänyt niistä enkä oikein tiedä, miksi taas tartuin tähän. Ehkä siksi, että ajattelin sen kaikesta huolimatta voivan olla jotenkin hyödyksi työssäni. Anti jäi kuitenkin laihanlaiseksi.

Keijo on mielestäni tässä kirjassa ihan oikeassa oikeastaan kaikessa, mitä sanoo. Lasten elämässä on liikaa stressiä ja hälyä ja todennäköisesti se aiheuttaa valtaosan levottomuusongelmista. Lasten pitäisi nukkua riittävästi, saada levätä pitkien päivähoitopäivien jälkeen. Heidän ei kuuluisi katsella liikaa televisiota eikä pelata liikaa tietokone- ja konsolipelejä. Tupakkaa ei saa polttaa eikä viinaa juoda. Aikuisen pitää olla - Keijon sanoin - veturi ja lapsen pitää olla vaunu.

Keijon omista lastenkasvatusesimerkeistä en kyllä oikein perusta. Hän kuvaa kirjassa, miten ei ostanut pleikkaria pojalleen tämän sitä toivoessa, vaan viisasteli, että kotona on jo pelikoneita, kuten piano ja Afrikan tähti. Hän antoi pojan odottaa pleikkaria muistaakseni puolitoista vuotta, ennen kuin sitten viimein osti sen. Tavoitteena oli opettaa pojalle sitä, ettei kaikkea haluamaansa voi saada heti. Vai oliko sittenkin kyse siitä, ettei isä jaksanut enää kuunnella poikansa kitinää aiheesta ja katsoi helpommaksi tieksi taipua tämän tahtoon... Kai perheessä edelleenkin oli Afrikan tähti?

No, mutta lopussa Tahkokallio kuitenkin esittää ihan mielenkiintoisen kaavion, joka on peräisin prof. Airi Hautamäen tutkimuksesta. Siinä vanhemmat on jaettu kasvatustyylinsä perusteella neljään ryhmään: 

1) Hemmotteleva kasvatus: vanhempi on lapsen saatavilla ja lämmin, säännöt vaihtelevat.
2) Laiminlyövä kasvatus: vanhempi on vaikeasti lapsen saatavilla ja kylmä, säännöt vaihtelevat.
3) Komenteleva/autoritaarinen kasvatus: vanhempi on vaikeasti saatavilla ja kylmä, mutta säännöt ovat yleiset ja ääneen lausutut.
4) Vanhempien auktoriteettiin perustuva/auktoritatiivinen kasvatus: vanhempi on saatavilla ja lämmin, säännöt yleiset ja ääneen lausutut.

Lapset on kyseisessä tutkimuksessa puolestaan myös jaettu neljään ryhmään.

1) Hemmotteleva kasvatus tuottaa sosiaalisesti epäkypsiä lapsia, joilla on keskimääräistä heikompi valmius oppimiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen säätelyyn.
2) Laiminlyövä kasvatus tuottaa henkisesti heitteillä olevia lapsia, joilla on suuri riski ongelmakehitykseen.
3) Komenteleva kasvatus tuottaa varautuneita lapsia, joilla on keskimääräiset valmiudet oppimiseen ja sosiaalisen kehitykseen.
4) Auktoritatiivinen kasvatus tuottaa lapsia, joilla on hyvät valmiudet säädellä toimintaansa sekä sosiaalisissa että oppimistilanteissa.

Mikä kasvatustyyli on paras? Sen voitte tästä itse päätellä =)