Omalla nimellä on sukellus Bettina S:n, espoolaisen toimittajan ja perheenäidin maailmaan. Arjen kipeä kauneus, perhe-elämän haasteet, lapset ja koulumaailman sattumukset, luonto ja siellä liikkuminen ovat ajankohtaisen teoksen teemoja. Bettina S. tarkastelee maailmaa terävin ja valppain silmin. Hän ei kuvia kumartele vaan suomii epäkohtia siellä missä niitä havaitsee. Riemastuttavassa teoksessaan hän uskaltaa puhua tunteista ja osaa nauraa myös itselleen.

---------------------

Tämä äitini kirjahyllystä löydetty kirja koostuu Me Naiset -lehdessä julkaistuista kolumneista, jotka on tässä kerätty yksiin kansiin. Kirjan kannessa komeilee hymyilevä Bettina S.

Olihan tämä tavallaan ihan hauska kirja, mutta aika monta kertaa lukiessani yllätin itseni miettimästä, että luoja varjele, jos pitäisi tällaisen ihmisen kanssa elää samassa taloudessa. Nati ja kiti, kaikki huonosti, ihmiset eivät osaa mitään, eivät edes kulkea rullaportaissa tai olla riitelemättä tavaratalon kassalla. Bettina itse on kadehdittavan täydellinen persoona. Hän on laiha eikä liho millään, vaikka kuinka söisi, eivätkä ilkeät ihmiset ymmärrä jättää häntä rauhaan vaan vaativat häntä jatkuvasti selittelemään laihuuttaan. Bettina hiihtää, rullaluistelee, purjehtii, tekee pihatöitä eikä tuhlaa kesälomapäiviä turhaan nukkumiseen tai tietokoneella oleiluun. Höh :( Ehkä olen vaan yksinkertaisesti kateellinen, kun joku pystyy olemaan näin tehokas ja energinen, jopa lomalla. Mutta toisaalta huomaan Bettinassa myös omia ärsyttäviä piirteitäni. Voisin hyvin kuvitella jäkättäväni pienelle koululaiselle Bettinan tapaan huonosta (9-) kouluarvosanasta. Kymppihän olisi ollut ihan otettavissa, jos olisi vaan yrittänyt, mutta kun ei... Ja voisin kuvitella myös kiehuvani koulun vanhempainillassa, vaikken kyllä usko, että viitsisin alentua kitisemään siitä, että koulu järjestää lapsille leirikouluja. Mutta kukin tyylillään ja kuten takakansi lupaa, niin Bettina hörähtää kirjassa pari kertaa myös itse itselleen.