Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on käynnistynyt keskustelu suhtautumisesta homoseksuaalisiin parisuhteisiin. Raamattu on kirkon uskon ja kristillisen elämän ylin ohje. Kirkon piirissä on kuitenkin erilaisia näkemyksiä ihmiskuvasta, parisuhteista ja seksuaalisuudesta. Niiden taustalla on erilaisia käsityksiä raamatuntulkinnasta ja kristillisestä etiikasta. Samanlaista keskustelua käydään myös muiden kirkkojen piirissä. Tämä kirja esittelee erilaisia näkökulmia aiheeseen.

----------------------------------------------

Tulipa luettua tällainen tietopuolinenkin teos välillä. Kirja koostuu kirkon parisuhdelakiseminaarissa vuonna 2007 pidetyistä alustuksista ja niiden kommentaareista. Kirjassa käydään siis tavallaan dialogia eri kirjoittajien kesken. Kuitenkin loppuvaikutelmaksi jää se, että samaa asiaa pyöritellään eri näkökulmista usean sadan sivun ajan, ja mitä jää käteen? Ei mitään.

Asia kertakaikkiaan on niin, että Raamatun kanta homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan on yksiselitteisen kielteinen. Sieltä ei voi löytää mitään sellaista, mikä tukisi ihmisen oikeutta harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tulkitaanko tämä sitten kirjaimellisesti, jätetäänkö kokonaan huomiotta "vanhentuneena oppina" vai yritetäänkö löytää erilaisia älyllisiä kikkoja, joilla asia saataisiin näyttämään vähemmän paheksuttavalta? Se jää jokaisen oman harkinnan varaan. Perusteluja löytyy varmasti kaikille vaihtoehdoille.

Itsekin mietin kirjaa lukiessani omaa kantaani homoseksuaalisuuteen. Pääasiallisena tunteena nousee esiin suuri kiitollisuus siitä, että minun ei tarvitse henkilökohtaisesti kipuilla tämän asian kanssa. En usko, että homous on tänäkään päivänä kenellekään helppo asia. Eikä seksuaalinen identiteetti ole mikään sellainen juttu, joka ruksataan jostain valikosta: tämä sopii parhaiten minulle. Jossain määrin se lienee kohtalo, onpa syy sitten fysiologinen, psykologinen tai mitä tahansa muuta. Seksuaalinen suuntautuminen näyttää kuitenkin olevan ihmisen perusolemukseen kuuluvaa, jota ei oikein pysty muuksi muuttamaan, vaikka tahtoa olisikin.

Joku kirjan kirjoittajista otti sellaisen kannan, että homoseksuaalisuus sinänsä on pakko hyväksyä, mutta homoseksuaalisia tekoja ei. Eli voit olla homo, kunhan et harrasta homoseksiä. Näin varmaan tulkitaan Raamattua kirjaimellisesti eikä ainakaan oteta sitä riskiä, että mentäisiin jossain kohdin metsään. Mutta mietin vain näitä ihmisiä, joiden sitten pitäisi elää koko elämänsä vailla parisuhdetta ja seksuaalisuutta. Kyllä se on aika vaikea pala nieltäväksi. En itse ainakaan olisi siihen valmis, jos olisin lesbo. Syntiä tai ei, todennäköisesti kuitenkin rakastuisin ja haluaisin elää yhdessä rakastamani ihmisen kanssa.

Todella vaikeita juttuja nämä ovat. Kyllä ihmisen pienuus jollakin lailla näkyi tässä kirjassa. On kaikenlaista professoria, tohtoria, piispaa, hiippakuntadekaania ja dosenttia, mutta kukaan ei osaa sanoa muuta kuin "toisaalta on näin ja toisaalta näin". Tavallaan ymmärrän niitä ihmisiä, jotka toteavat, että homous on synti ja sillä sipuli. Sehän on kaikkein yksinkertaisin vaihtoehto silloin, kun asia ei kosketa mitenkään henkilökohtaisesti itseä. En kyllä yhtään kadehdi näitä viisaita, joiden tehtävänä on muotoilla koko kirkkoa koskevia kannanottoja asiaan.