Lasten oppimisvaikeudet huolestuttavat lukuisia suomalaisia perheitä. Vanhemmat joutuvat pohtimaan, onko esimerkiksi keskittymiskyvyn puute lapsen omaan persoonaan ja temperamenttiin liittyvä asia vai onko lapsella jokin oppimisvaikeus, johon pitäisi hankkia tukea.

Aina kasvu, kehitys ja oppiminen eivät suju odotetusti. Lapsi ei ehkä opi hillitsemään kiukkuaan ja joutuu jatkuvasti kahnauksiin muiden lasten kanssa. Lukeminen ei välttämättä onnistu ilman huomattavaa ponnistelua. Muun muassa näissä tilanteissa vanhemmat saattavat olla epätietoisia ja joskus jopa epätoivoisia: entä jos lapseni ei opikaan kuten muut.

Lapsellani on oppimisvaikeuksia on tervetullut tietoteos paitsi vanhemmille myös kaikille, jotka ovat kiinnostuneita lasten kehityksestä ja oppimisesta. Kirja auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään erilaisia oppimiseen liittyviä ongelmia, kuten kielellisiä oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuushäiriöitä ja hahmotusvaikeuksia. Vanhemmat saavat tietoa, mistä etsiä ja löytää apua ja miten viedä lapsen asiaa eteenpäin.

--------------

Ammattikirjallisuutta tämäkin. Lainasin kirjastosta ja luin huvikseni. Pidän tätä hyvänä perustietoteoksena aiheesta lapsen oppimisvaikeudet. Aihetta lähestytään melko käytännönläheisesti, joten kirja sopii nimensä mukaisesti juuri vanhemmille, joiden lapsilla on oppimisvaikeuksia. Itselleni tämä oli enemmänkin perusasioiden kertausta.

Yhtä asiaa jäin kirjaa lukiessani erityisesti pohtimaan ja se on nyky-yhteiskunnan kilpailevuus. Ennenkin oli oppimisvaikeuksia, mutta ne eivät korostuneet siinä määrin kuin nykyään, koska erilaisiin ammatteihin oli mahdollista päästä ilman laajoja teoriaopintojakin ja oli myös työpaikkoja, joihin ei vaadittu mitään koulutusta.  Nykyään ei tahdo päästä edes siivoojaksi tai kaupankassaksi ilman jotain tutkintoa, ja monia perustason työtehtäviä ei ole olemassakaan enää.  Kirjassa korostetaan erityisesti siirtymävaihetta peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen ja ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Paljon tukea ja tsemppiä tarvitaan. Päällimmäiseksi jäi vaikutelma, että valveutuneiden vanhempien lapsilla on parhaat mahdollisuudet pärjätä. Ne, jotka lukevat tällaisia kirjoja ja tekevät iltakaudet kotona töitä lapsen vaikeuksien voittamiseksi, saavuttavat myös tuloksia. Ne joilla on tietotaitoa ja sinnikkyyttä ottaa asioista selvää ja vaatia erilaisia palveluja, myös niitä saavat. Itse olen eniten huolissani niistä lapsista, joiden vanhemmillakin on oppimis- ja usein myös muita vaikeuksia. Kuka heidän asiaansa ajaa ja kuka tekee hartiavoimin töitä, jotta he saisivat tulevaisuuden?