"... täytyy kertoa ihmisille, mitä olemme oppineet täällä. Meidän täytyy kertoa heille, että ei ole olemassa niin syvää kuilua, ettei Hänen rakkautensa olisi suurempi. Ihmiset kuuntelevat meitä, Corrie, koska olemme olleet täällä."

Caspar ten Boomin perhe oli viimeistä kertaa koolla vankilassa. He olivat antaneet talossaan turvapaikan vainotuille juutalaisille ja joutuivat maksamaan siitä kalliin hinnan.

Vankila ja keskitysleiri eivät kuitenkaan riistäneet heidän uskoaan: he kokivat ihmeitä, joista suurin oli rakkaus vihollisia kohtaan.

Kätköpaikka, ten Boomin perheen tarina, on kristillinen klassikko. Kirjasta on tehty koko illan elokuva, jonka toteuttamisessa Corrie ten Boom oli mukana.

--------------------

Kirja kertoi melko tyypillisen tarinan kansalaisista, jotka sodan aikana auttoivat oman henkensä uhallakin vainottuja ihmisiä. Se, mikä teki tarinasta erityisen ja kiehtovan, oli kuitenkin näiden naisten vahva usko Jeesukseen ja Jumalan voimaan mitä järkyttävimmissä olosuhteissa. Jossain vaiheessa kirjaa omaankin mieleeni hiipi ihmetys siitä, miksi Jumala sallii tällaista tapahtua ihmisille, jotka palvelevat häntä väsymättä. Mutta sitten tajusin, että näillä naisilla oli keskitysleirillä ja vankilassakin palvelutehtävä. Heidät kutsuttiin aina elämään kärsivien keskelle. Jopa sodan jälkeen Corrie ten Boom jatkoi avustustoimintaansa eikä hän silloinkaan tehnyt sitä sivubisneksenä, vaan muutti Saksaan vihollistensa keskelle auttamaan heitä, jotka olivat menettäneet sodassa kaiken. Ihanan inhimillisesti kirjassa tuotiin esille myös Corrien epäilykset ja väsyminen kaikkeen, vihan tunteet ja itsekkyyden hetket, vaikeus antaa anteeksi. Mutta aina silloin, kun hänen omat voimansa loppuivat, Jumala vei asioita eteenpäin.