Meren rannalta löydetään mattoon kääritty kuollut nuori nainen. Jäljet johdattavat ylikonstaapeli Timo Harjunpään Helsingin Kruununhakaan tavallisennäköiseen kivitaloon, jonka kellarissa asustaa kapteeni Eino Karhu. Surkeiden sattumusten sarja sotkee talon ihmisten kohtalot toisiinsa ja johtaa odottamattomaan lopputulokseen – murhaan, jonka ei ollut tarkoitus tapahtua.

                                                       ---------------------------

Olen ollut aika stressaantunut, ja olen huomannut, että silloin en juuri jaksa lukeakaan. Voi siis olla, että kielteinen asenteeni tätä kirjaa kohtaan ja hidas lukutahtini johtui siitä, etten vain ollut sillä tuulella. Mutta ei tämä kirja myöskään ollut omiaan piristämään mielialaa.

Kirja kertoo alamaailman ihmisistä, laitapuolen kulkijoista, joilla ei ole sijaa yhteiskunnassa. Alkoholismia, pimeää viinanmyyntiä, pahoinpitelyjä ja muuta tympeää. Harjunpää on jotenkin reppana poliisi. Hän menee pyssy kädessä milloin missäkin ja tuntuu pelkäävän yhteenottotilanteita kuollakseen. Hän on ilmeisesti myös perheineen muuttamassa jonnekin, mutta ei haluaisi muuttaa. Tässä kaikki, mitä hänestä kerrotaan. Hänen henkilökuvansa ei oikein syvene mihinkään suuntaan, tai sitten minä en jaksanut siihen syventyä. Juoni on yksinkertainen eikä kovin kiinnostava. Psykologisia ulottuvuuksia siinä ei ole oikeastaan lainkaan, muuta kuin se että huono lapsuus johtaa huonoon aikuisuuteen. No joo. Kirjan tunnelma on yhtä masentava kuin sen tummanpuhuva kansikuvakin. En voi suositella tätä kenellekään.