1740062.jpg

Mitfordissa asuu kylän täydeltä hulvatonta joukkoa. Naapureiden omalaatuiset tempaukset saavat monet suunpielet kääntymään ylöspäin. Pastori Tim huokailee muutoksen perään mutta joutuu pulaan, kun se muuttaa hänen pappilaansa: Mitä tehdään sohvan kokoiselle kulkukoiralle? Entä pisamaiselle pojalle, jonka asenteet saavat rauhallisemmankin miehen hulluksi? Miten pastori Tim selviää säihkyvästä sääriparista, joka jättää ohi kulkiessaan vienon kukkaistuoksun?

Kylän poikamiespapilla on tekemistä selvitellessään elämän pikku kummallisuuksia ja salaisuutta, jota on säilytetty yli kuusi vuosikymmentä. Jan Karon kirjoittaa arjen yltäkylläisyydestä hauskasti ja lämpimästi. Hänen henkilöhahmonsa ovat niin rakastettavia, että heitä voi kutsua melkein ystäviksi. Karonin kirjoissa usko muutta arjen juhlaksi. (Teksti kirjan takakannesta)

-----------------------------

Aluksi tuli tunne, että olin lukemassa jotakin lastenkirjaa. Jokainen kirjan luku on nimetty jollakin sen tapaisella nimellä kuin esimerkiksi "Barnabas tulee taloon", "Työ tekijänsä löytää" tai "Yllättävä kysymys". Lisäksi jokaisen luvun alkuun on piirretty pieni lapsenomainen kuva luvun tapahtumista. Kun kirjan ensimmäisten 100 sivun aikana ei vielä tapahdu oikeastaan mitään, niin olin vähällä heittää leikin kesken.

Mitford on kaiken kaikkiaan täysin epärealistinen paikka. Henkilöt ovat ystävällisyyden ja hyvyyden perikuvia, uskollisesti kirkossa käyviä maalaisia, jotka kyläilevät toistensa kodeissa ja vievät tuliaisiksi suussasulavaa kanapiirasta tai vadelmatorttua. Kaupungin ulkopuolella he eivät juuri käy. Jos syntiinlankeemusta ei olisi koskaan tapahtunut, maailma voisi kenties näyttää tältä.

Pikkuhiljaa kirjaan tulee kuitenkin jotain eloa ja erinäiset oudot sattumukset alkavat kuohuttaa mitfordilaisten mieliä. Jollakin tapaa kirjan henkilöihin myös tutustuu tarinan edetessä ja heidän maailmaansa sukeltaa, vaikka se epätodellinen onkin. Tavallaan kirja on rauhoittava ja mieltäylentäväkin lukukokemus. Sitä voi lukea pienissä pätkissä muun puuhastelun keskellä. Kirjan ehdottomasti parhainta antia on kuvaus siitä, miten Jumala johdattaa arjessa. Johdatukseen kyllä uskon, vaikken uskokaan, että kaikki aina menisi näin ruusuisesti kuin tässä kirjassa kuvataan.

En oikein tiedä, kenelle tätä kirjaa suosittelisin. Ehkä tämä sopii ihmisille, jotka eivät halua lukea mistään ikävistä asioista vaan toivovat sellaista lukukokemusta, joka tuo hyvän ja turvallisen mielen ennen nukkumaanmenoa. Itsekin tästä kyllä jollakin tapaa pidin, mutta en vielä tiedä, luenko tätä sarjaa enempää.