Päätin aloittaa suururakan, jota olen suunnitellut jo vuosia, ja lukea Tammen Keltaisen kirjaston läpi. Siinä meneekin varmaan loppuelämä, sillä kirjoja on tähän mennessä ehtinyt ilmestyä yli 400 ja tämä on niistä vasta ensimmäinen. Aiemmin olen saanut lukemistani keltaisista kirjoista lähinnä näppylöitä, mutta olen nyt päättänyt, että sisukkaasti vain yritän sivistyä, vaikka henki menisi.

VAROITUS! Tämä sisältää juonipaljastuksia.

Kirja kertoo eteläafrikkalaisen van Vlaanderenien suvun tuhoutumisesta. Tapahtumat sijoittuvat nähdäkseni 1950-luvulle. Kirjan päähenkilö on Pieter van Vlaanderen, toisessa maailmansodassa taistellut poliisiluutnantti, taitava rugbynpelaaja, yhteisönsä tukipylväs, jota kaikki ihailevat ja kunnioittavat. Pieterillä on vaikea suhde omaan isäänsä, jonka on ollut aina vaikea ymmärtää poikansa pehmeämpiä puolia ja joka ei liioin ole hyväksynyt sitä, että Pieter on taistellut sodassa englantilaisten puolella. Isälle Etelä-Afrikka on pyhä asia ja ainoa kirja, jonka hän on koskaan lukenut, on Raamattu. Pieter tekee rohkean teon ja ostaa isälleen syntymäpäivälahjaksi Etelä-Afrikan linnuista kertovan kirjan. Tämän kirjan kautta tapahtuu jonkinlaista orastavaa lähentymistä isän ja pojan välillä ja siihen viittaa myös kirjan nimi.

Pieterillä on kuitenkin myös salattu elämä. Hän on naimisissa Nellan kanssa, joka ei ymmärrä rakkauselämän ruumiillisia puolia tai ei ainakaan halua antautua niiden valtaan kovin usein. Pieter tuntee vetoa mustaan Stephanieen, joka on aviottoman lapsen yksinhuoltaja ja panee olutta elääkseen. Etelä-Afrikassa suhteet mustan ja valkoisen välillä ovat lailla kiellettyjä, joten Pieter ottaa valtavia riskejä tavatessaan Stephanieta. Ja vaikka hän katuu jälkikäteen ja pelkää tekojensa seurauksia, ei hän kuitenkaan voi itselleen mitään.

Tarinan kertoja on Pieterin täti, hänen isänsä sisko Tante Sophie. Hän viittaa jo kirjan ensimmäisellä sivulla lopussa häämöttävään tuhoon, ja näitä viittauksia tehdään tarinan edetessä niin tiiviisti, että lukija on suorastaan pakko ahmaista kirja loppuun saadakseen tietää, miten Pieterille käy (huonosti).

Ajatuksia herättävä ja ahdistava kirja! Olihan vaimon pettäminen tietysti väärin jo sinänsä, mutta se että teko johti vankeuteen, maineen menettämiseen, joidenkin suvun jäsenten henkilökohtaisen elämän tuhoutumiseen ja Pieterin nimen poistamiseen sukuraamatusta, tuntuu kohtuuttomalta seuraukselta. Etenkin kun mies muuten oli todella jalo ja hyväsydäminen, katui tekojaan ja kärsi itse suunnattomasti itsekurinsa puutteesta. Näin kuitenkin kävi.

Sanotaan, että nykyaika on paha ja maailma turmeltunut. Pikku syrjähypyt sinne tai tänne eivät merkitse mitään (vrt. edellä lukemani kirja). Häveliäisyys ja siveellisyys ovat vanhanaikaisia arvoja, joille lähinnä naureskellaan. Mutta toisaalta onko sekään hyvä, että ihminen tuntee luonnollisista haluistaan järjetöntä syyllisyyttä ja häpeää jopa niin voimakkaasti, että masentuu ja menettää elämänilonsa? Tai onko se hyvä, että erehtyminen johtaa koko elämän tuhoutumiseen ja että yksilön mukana tuhoutuu myös hänen perheensä ja sukunsa? Nykyihmisen näkövinkkelistä tämä tuntuu hyvin ahdistavalta ja epäoikeudenmukaiselta. Kirjassa on tietysti myös rotu-ulottuvuus voimakkaasti läsnä. Teostahan teki häpeällisen nimenomaan se, että siinä häpäistiin valkoinen rotu, eikä siis pelkästään se että kyseessä oli syrjähyppy.

Mietin myös, mikä tarve yhteisöllä ylipäätään on nostaa joku tällainen yksilö yli-ihmiseksi muiden yläpuolelle ja palvoa häntä? Miksi ihmisten pitää saada nähdä joku ihminen sellaisena, jossa ei ole mitään virhettä? Tässä kirjassa pahuus ja turmeltuneisuus projisoitiin mustiin ja hyvyys Pieteriin. Mutta se olikin vain harhaa. Pieterin sisällä asui ihan tavallinen pulliainen, joka pystyi samaan, mihin kuka tahansa muukin. Ja sen paljastumista nämä tekopyhät ihmiset eivät sietäneet.

Kiinnostava kirja, herättää kysymyksiä mutta ei hyvää mieltä. Tuntuu paikoin niin todelliselta, että pitää muistuttaa itseään, että tämä on vain kirja. Todella surullista oli sekin, että Pieterin ja isän suhde ei kestänyt pojan romahtamista. Mikä isä on sellainen, joka hylkää poikansa tällaisen tuskan keskellä?