Onnellisen lapsuuden takaaminen on jokaisen vanhemman toive. Niinpä lapsuus usein putsataan puhtaaksi esteistä ja ongelmista kuin curling-rata, jota pitkin lapsi liukuu vaikeuksittaa kehdosta päiväkotiin ja kouluun. Mitään ei puutu, mutta mitään ei myöskään vaadita. Oppiiko näin erinomaisesti palveltu lapsi koskaan kestämään oikeita vastoinkäymisiä?

Tanskalaisen psykologin Bent Hougaardin mielestä monessa perheessä tehdään todellinen karhunpalvelus, kun kaikesta neuvotellaan ja päätetään pelkästään lapsen ehdoilla. Kiireiset ja työn rasittamat vanhemmat päästävät samalla itsensäkin liian helpolla. He eivät osaa tai uskalla asettaa lapsilleen järkeviä rajoja, ja lopputuloksena lapset eivät kunnioita sen enempää omia vanhempia kuin toisia lapsiakaan.

Curling-vanhemmat ja lapsityrannit opastaa käytännön esimerkkien avulla jokaista kasvattajaa kohtaamaan tilanteet, joissa aikuiset helposti väistelevät omaa vastuutaan ja luovuttavat sen lapselle. Kirjassa tarjotaan kahdeksan käytännöllistä kasvatusmetodia niihin tilanteisiin, joissa usein keinot loppuvat ja hermot pettävät - niin lapsilta kuin aikuisiltakin.

Bent Hougaard on tanskalainen lastenpsykologi, jolla on työstään yli 20 vuoden kokemus. Hän on toiminut myös tanskalaisissa avioero-oikeudenkäynneissä lasten asiamiehenä.

-----------------------------------

Toivoisin löytäväni lasten kasvatusta käsittelevän kirjan, joka toisi asiaan jotakin ihan uutta. Uutta tietoa, uusia menetelmiä, uuden näkökulman, uuden oivalluksen... Mitään tällaista ei kuitenkaan tarjoa Hougaardin kirja Curling-vanhemmat ja lapsityrannit.

Lapselle on asetettava rajat. Sen jo tiesinkin. Hougaard itse puolestaan toteaa, että hänen esittelemänsä 8 kasvatusmetodia ovat kaikille vanhemmille tuttuja ja kaikkien käyttämiä. Eli mikä on kirjan varsinainen anti?

Sisällöllisen ohuutensa lisäksi kirja on rakenteeltaan todella sekava. Ainoa plussapuoli on Hougaardin sympaattinen tapa kirjoittaa, esitellä ja selitellä sanomisiaan tyyliin "en nyt tietenkään tarkoita että... en todellakaan aio sanoa että..."

Ehkä yhden oivalluksen tein tai ainakin yksi asia kirkastui mielessäni uudella tavalla, nimittäin se että kasvatus on parhaimmillaan tietoista toimintaa, johon kuuluu hieman suunnittelua ja päänvaivaa ennen toteutusvaihetta.