Kyllä nyt ottaa päähän. Ensinnäkin olen kadottanut tämän kirjan paperikannet, joten en pysty kirjoittamaan takakannesta mitään. Ja toiseksi kun näin sen vaivan, että selostin kirjan juonen tähän ja kerroin siitä mielipiteeni, niin juuri silloin tuli nettiyhteyksiin (taas kerran) joku häikkä ja koko teksti katosi taivahan tuuliin :(

No, mutta yritän kiteyttää tähän nyt suunnilleen sen, mitä jo aiemmin illalla kirjoitin. Eli tämä oli siis tarina amerikkalaisesta keskiluokkaisesta idyllistä, kulissiavioliitosta, joka on murenemaisillaan. Jake ja Mattie ovat olleet naimisissa 16 vuotta, aina siitä saakka kun Mattie oli tullut teini-ikäisenä raskaaksi eikä tilanteesta ollut muuta ulospääsyä kuin astua avioliiton satamaan. Kirjan alkaessa Mattie pohtii kulahtanutta suhdettaan aviomieheensä. Hän tietää, että mies on pettänyt häntä vuosikausia. Naisystäviensä lisäksi mies keskittyy yksinomaan työhönsä menestyvänä asianajajana. Mattieta ja heidän tytärtään, 15-vuotiasta Kimiä mies ei juuri huomaakaan. Mattie miettii, onko heidän avioliitollaan pitemmän päälle tulevaisuutta ja jos on, niin minkälainen se tulevaisuus tulee olemaan. Omalla tahollaan Jake suunnittelee avioeroa ja muuttoa tyttöystävänsä Honeyn luokse asumaan. Kaiken keskelle astuu kutsumaton vieras, kun Mattie yllättäen sairastuu vakavaan, kuolemaan johtavaan sairauteen. Jake ja Mattie joutuvat pohtimaan uudelleen koko suhteensa perustan. Kirja koostuukin enimmäkseen Jaken ja Mattien suhteessa tapahtuvan muutoksen kuvaamisesta.

Tottakai kirja on kauhean melodramaattinen ja yliampuva, mutta minun tunteisiini tämä tarina vetosi. Aivan itkin kirjan viimeisillä sivuilla. Oli niin koskettavaa, kun Jaken ja Mattien pystyynkuollut avioliitto elpyi aidoksi rakkaussuhteeksi tavallaan olosuhteiden pakosta. Kuoleman väistämätön läheisyys pakotti heidät pohtimaan uudelleen arvojaan ja sitä, mikä on todella tärkeää.

Kirjassa psykologisoitiin paljon, mutta mikään syväluotaus ihmismielen syövereihin se ei toki ollut. Pidin kuitenkin siitä, että henkilöitä myös taustoitettiin ja heidän tekojensa motiiveja pohdittiin hieman pintaa syvemmältä kuin tällaisissa romanttisissa tarinoissa yleensä on tapana.

Kirjassa kuvattiin tuskallisen sairauden vaiheita melko tarkkaankin ja selostettiin Mattien kunnon heikentymistä, mutta se ei jostain syystä pelottanut minua, vaikka yleensä kaikki kuvaukset vakavista sairauksista saavat minut välittömästi uskomaan, että kyseinen sairaus on minullakin. Ehkä rakkaus toimi kirjassa niin vahvana vastavoimana, että sairaus ei lopulta tuntunut niin hirvittävältä kuin mitä se tosielämässä olisi. Kirja laittoi kyllä miettimään, miten tärkeitä läheiset ihmiset olisivat, jos itselle kävisi vastaavalla tavalla.

Olipa mukavaa lukea pitkästä aikaa sellainen kirja, josta todella pidin. Viime aikoina kun on tullut luettua aika tavalla sellaista, mihin en normaaliolosuhteissa koskisi ollenkaan. Naapurin kirjapinosta tämäkin kirja tosin oli, joten näköjään sieltä löytyy tosi hyvääkin luettavaa.