Pasi näkee jo ovelta peiliin kiinnitetyn lapun suuret kirjaimet. "PASI MINÄ RUKOILEN SINUA. ÄLÄ KIUSAA MINUA ENÄÄ. LÄHDE POIS. JÄTÄ MINUT RAUHAAN."

Kyllä, Iris pelkää Pasia, vaikka Pasi ei ole koskaan lyönyt. Mies joka on vallannut hänen asuntonsa, ei ole se sama viehättävä joka äidin unelmavävy, jota hän joskus rakasti. Pasin mielestä vika on kokonaan Iriksen, Iris on pilannut kodin ilmapiirin.

Piin veli Joel muuttaa Iriksen ja Pasin naapuriin ja huomaa joutuneensa keskelle kummallista eronäytelmää. Kumpaa uskoa, mukavaa Pasia vai säikkyä Iristä? Piillä sen sijaan on muuta ajateltavaa. Hän alkaa yhdessä ylikomisario Juha Heinon kanssa selvittää tansanialaisen isänsä yli kolmenkymmenen vudoen takaisen auto-onnettomuuden taustoja, aavistamatta mihin se johtaa.

-------------------------------------

Nyt täytyy kyllä alkaa muistaa se kirjakerhon kirjojen peruuttaminen, ennen kuin näitä kolahtaa postiluukusta lisää! En tiedä, kuinka monta viikkoa olen yrittänyt saada tätä menemään, mutta tuskallista se on ollut. Tämä on taas näitä kirjoja tyyliin "ensin oli rikos, sitten he selvittivät sen". Ai jaa? Olipa mielenkiintoista? Eli siis toisin sanoen kirjasta puuttuu jännitys, tunnelma, luonnekuvaus, huumori, ajatus ja oikeastaan kaikki elementit, joiden vuoksi ylipäätään jotain kirjaa viitsii lukea. Tämä oli kolmas Pii Marin -kirja, jonka luin, joten aika sinnikäs kuitenkin olen, vaikken tykkääkään.