En ole lukenut sarjakuvakirjaa sitten nuoruusvuosieni "Hiroshiman pojan". En olisi tähänkään tullut tarttuneeksi, ellen olisi istunut eilen iltaa ystäväni luona. Lehtimajan sarjakuvakirja kuuluu hänen koulutusohjelmaansa ja hän pyysi minua lukemaan sen siinä samalla, kun juttelimme. Tästä johtuen täytyy sanoa, että mitään kovin syvämietteistä en osaa kirjasta sanoa. Minun pitäisi ja itse asiassa haluaisinkin lukea sen vielä uudestaan ajatuksella. Kirjassa on joka tapauksessa kuvattu ranskalais-liettualaisen filosofin Emmanuel Levinasin ajattelua rakkaudesta, hyväksyvän katseen merkityksestä ja toisen ihmisen kohtaamisesta tavalla, joka pysähdyttää ajattelemaan. Mietin näitä asioita myös oman työni eli länsimaisen lapsipsykologian kannalta. Meillähän on (hieman yksinkertaistettuna) tapana ajatella niin, että ihmisen ongelmat tulee tunnistaa ja kategorioida sekä tämän luokituksen perusteella tarjota sopiva hoito, joka poistaa ongelman. Levinasin ajattelu on täysin erilaista. Hän painottaa sitä, että toinen ihminen jää meille aina mysteeriksi ja kaikki yritykset ns. ymmärtää ja saada otetta toisen sisäisestä maailmasta ovat itse asiassa yritystä hallita ja kontrolloida toista. Vaikea selittää tarkemmin, kun ei ole kirjaa nyt tässä saatavilla, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan. Ei ole vaikeaselkoista. Alkuperäiset lähteet varmasti ovat, mutta sarjakuvakirja kirkastaa perusajatukset suunnilleen rautalangasta vääntäen.