Runoutta harrastavan shanghailaisen ylikomisario Chen Caon kolmas juttu.

Ylikomisario Chen Caon loma keskeytyy, kun iäkäs kirjailijatar Yin Lige löydetään murhattuna asunnostaan. Kirjailijatar asui elämää kuhisevassa shikumen-talossa eikä nauttinut naapureidensa suosiota.

Yinin kuolema on myös poliittisesti arkaluontoinen, sillä hänet tunnettiin omaelämäkerrallisesta romaanistaan, joka käsitteli kulttuurivallankumouksen vuosia ja punakaartin toimintaa.

Kun väärä henkilö uhkaa tulla tuomituksi murhasta, on komisario Chenin otettava ohjat käsiinsä. (Teksti kirjan takakannesta)

Jos haluaa lukea vähän tavallisuudesta poikkeavan dekkarin, niin tässä on yksi todella hyvä vaihtoehto! Kirjan on kirjoittanut kiinalainen Qiu Xiaolong, joka on muuttanut aikuisiällä Yhdysvaltoihin. Hän siis todella tuntee maan, josta kirjoittaa. Kirjan kaikki henkilöt ovat 1990-luvun tavallisia kiinalaisia, joten kirja tarjoaa mielenkiintoisen ajankuvan kiinalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Kirjan juoni sinänsä on aika simppeli eikä kovin mielenkiintoinen. Toisinajattelijana tunnettu kirjailija murhataan ja murhaa alkaa selvittää konstaapeli Yu. Ylikomisario Chen on puolestaan saanut eräältä suuryrityksen pomolta tehtäväkseen kääntää liikesuunnitelman englannin kielelle, joten hän on ottanut lomaa työstään ja seuraa murhan selvittely-yrityksiä hieman kauempaa. Eipä Yu kuitenkaan malta olla soittelematta jatkuvasti Chenille ja pohtimatta tapausta yhdessä hänen kanssaan, ja pian jo Yun vaimokin liittyy mukaan murhaa setvimään. Tapa, jolla tämä kolmikko murhaa selvittää, tuo jotenkin mieleen Agatha Christien romaanit ja tietyn harrastelijamaisuuden.

Ehkei kirja siis olisi kovin erikoinen, ellei siinä tuotaisi mielenkiintoisella tavalla esiin kiinalaisten elämäntapaa. Kirjan avulla selviää, miten alhainen tavallisten kiinalaisten elintaso on. Konstaapeli Yu vaimoineen asuu jonkinlaisessa soluasunnon tyyppisessä paikassa, jossa heillä on käytössään yksi huone, yhteiskeittiö ja yhteinen kylpyhuone, jonne tulee vain kylmä vesi. Kirjassa todetaan, että tavallisella kiinalaisella ei ole yleensä käytössään lämmintä vettä, kaukolämpöä, sähkölämmitintä jne. Ruoat tehdään yhteiskeittiössä hiiligrillillä ja retkikeittimellä. Vain puoluepampuilla ja äkkirikastuneilla on varaa johonkin parempaan.

Kommunismi ja kapitalismi elävät kummallisella tavalla rinta rinnan. Kiinassa tuntuu olevan todella monen kerroksen väkeä, niin upporikkaita kuin rutiköyhiäkin. Kuitenkin virallisissa puheissa vedotaan kommunismiin ja vanhoilta ajoilta ovat peruna vielä korttelikomiteat ja tietynlainen kyttäysmentaliteetti. Myös kulttuurivallankumouksen ajat elävät tuoreena ihmisten mielissä ja vaikuttavat edelleen siihen, mitä he toisistaan ajattelevat.

Kirjaa lukiessa tulee nälkä. Niin herkullisesti Qiu Xiaolong kuvaa kiinalaisia ruokia ja ruokailutilanteita. Lisäksi kirjassa on vahvasti läsnä kiinalainen runous ja sananlaskut, joita runoutta harrastava ylikomisario Chen aina aika ajoin pohtii.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Tämä oli oikein positiivinen lukukokemus!