1136084.jpg

Elisa Lindheim on Wienin sinfoniaorkesterin viulisti Toista maailmansotaa edeltävässä Itävallassa. Hän on peittänyt juutalaisen syntyperänsä arjalaisella taiteilijanimellä. Siten hän saattoi matkustaa ja esiintyä Saksassakin. Sen sijaan hänen ystävänsä Lean - Thoenen lukijoille jo Toivon tyttärestä tutun sellistin - on puolisoineen paettava juutalaisvainon uhkaa. John Murphy, New York Timesin kirjeenvaihtaja, joutuu sekaantumaan salaiseen suunnitelmaan syrjäyttää Hitler vallasta. Elisan ja Johnin yhteydet juutalaiseen maanalaisliikkeeseen saattavat heidät arvaamattomien vaarojen kenttään. Bodie Thoene taitaa jännittävän juonenkulun. Kuuden vuosikymmenen takaisessa kriisin varjossa on yllättäviä yhtäläisyyksiä tämän päivän Eurooppaan ja Lähi-itään. (Tämä teksti on kirjan takakannesta.)

Olin teini-ikäisenä epätoivoisen kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja juutalaisuudesta. Luin silloin Thoenen Siion-kronikasta pari ensimmäistä osaa, ja muistan pitäneeni. Eurooppa-kronikan aloitusosa ei tehnyt aivan yhtä syvää vaikutusta, mutta tempaisi mukaansa kuitenkin. Useimmat toista maailmansotaa käsittelevät romaanit on kirjoitettu itse sota-ajasta, mutta tämä tarina sijoittuu vuosiin 1936 - 38 eli aikaan ennen sotaa. Thoene kuvaa uskottavasti Saksan ja Itävallan juutalaisten tuntoja natsien jyrätessä ja sivistysvaltioiden vaietessa. Monien oli vaikea uskoa, että natsit saattaisivat saada sellaisen vallan kuin lopulta saivat. Thoene nimeää kristilliseen vakaumukseen pohjaavassa kirjassaan pahan pahaksi. Hänen henkilönsä taistelevat yksiselitteisesti ja rohkeasti hyvän puolella pahaa vastaan. Politiikkaa esitellään kirjassa sen verran, että historian tunneilla nukkunut lukijakin pysyy kärryillä. Vauhdikas juoni pitää otteessaan, joskin kirjan viimeisen sadan sivun aikana tulee tunne, että tarinan voisi jo viedä päätökseen. Myös Elisan ja John Murphyn väliset ihmissuhdesopat saavat välillä ihmettelemään, eikö suora puhe ja konstailematon rehellisyys olisi ihmissuhteissakin valttia.