Mies on vihollinen, hymyilevä muukalainen. Hän odottaa tyttöä, jonka hän aikoo murhata tyynesti ja häikäilemättä. Caroline Conroy on viehättävä tyttö, mutta hän on menettänyt muistinsa. Caroline on toipumassa kotonaan vanhassa rappeutuneessa sukukartanossa. Seuranaan hänellä on välinpitämätön äiti, hyväntahtoisen halveksiva sisar, hassahtanut serkku ja takkuinen hovimestari. Kartano ja ihmiset ovat ahdistavia, ja jossakin taustalla on tuntematon uhka. Henkeäsalpaava dekkari, hurja kissa ja hiiri -leikki, jossa murhaaja paljastetaan ensimmäisessä lauseessa. Vai paljastetaanko? (Teksti kirjan takakannesta)

Jaahas... tämä kirja tuli luettua nopeasti yhden päivän aikana. Alku oli todella sekava ja jouduin monta kertaa miettimään, kuka puhuu ja ajattelee. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin kärryille. Kirja oli sarkastisella tyylillä kirjoitettu. Siinä pantiin välillä halvalla englantilaista luokkayhteiskuntaa. Perheenjäsenten välistä vihaa ja katkeruutta sekä narsistista psykopatologiaa kuvattiin kirjassa hyvin. Kirja ei kuitenkaan ollut kovin jännittävä, joten dekkarina se ei saa erityisen hyvää arvosanaa minulta. Huonompiakin on silti luettu.