Luin kirjan loppuun mummolassa ja se jäi sinne, joten en pysty nyt kirjoittamaan takakannen selostusta tähän. Joka tapauksessa kirja on ensimmäinen dekkari sarjassa "Kay Scarpettan tutkimuksia". Aiemmin olen lukenut kyseisestä sarjasta kirjan "Luonnoton surmaaja" enkä liiemmin pitänyt siitä. Joku silloin sanoi, että sarjan alkupäässä julkaistut teokset ovat parempia, mutta enpä voi kyllä väittää vaikuttuneeni tästäkään.

Ensinnäkin minusta tuntuu kuin olisin lukenut sata tällaista kirjaa jo aikaisemmin. Sarjamurhaaja vaanii yksinasuvia naisia ja tappaa heitä. Poliisi yrittää selvittää rikosta. Puoli Amerikkaa on kauhun vallassa. Lopulta tappaja jää kiinni ja kaikki on taas hyvin. Hohhoijaa, sanon minä.

Kirja oli tosi raaka ja siinä oli yksityiskohtaisesti kuvailtu kaikki mätänevien ruumiiden hajut ja niistä ulos pursuavat nesteet sekä ruumiiden tutkiminen ja näytteiden analysointi. Minua eivät ruumiit kiinnosta siinä määrin, että jaksaisin lukea tällaista. Olen enemmän kiinnostunut tappamisen taustalla piilevästä psykopatologiasta enkä erityisemmin pidä näistä amerikkalaisten rakastamista "syntynyt paholaiseksi"-selitysmalleista ihmisen käyttäytymisen kuvaajana.

En usko, että enää tulen tähän Scarpetta-sarjaan kajoamaan. Parempiakin kirjoja löytyy.

 ----edit-----

Höh, aika vääristää muistot. Luin "Luonnottomasta surmaajasta" kirjoittamani arvostelun tammikuulta 2008 ja olen näköjään kuitenkin pitänyt tuota kirjaa ihan kohtuullisena. Kommenttilootassa Mariel toteaa, että keskivaiheen kirjat ovat sarjassa parhaita. Ei siis alkupään, kuten virheellisesti muistin. Luulen kuitenkin, että minun osaltani sarjan lukeminen jää tähän.