Tässä kuussa olen ehtinyt lukea aika vähän. Työt alkoivat kunnolla, joten työpäivien jälkeen ei ole ollut oikein potkua enää lukea. Ajatukset ovat askaroineet aika lailla työasioissa. Jotain on tullut kuitenkin luettua, joten valitaan niistä nyt sitten paras.

Parhaan kirjan titteli menee tässä kuussa Tuija Välipakan "Maailman vahvin tyttö"-kirjalle, vaikka se olikin todella raskasta lukea rankan aiheensa vuoksi. Joel Haahtelan kirjakin oli hyvä, mutta vähän outo ja en nyt tiedä, avasiko se mitenkään minua silmiäni näkemään tätä maailmaa uudella tavalla. Connelly ja Roberts olivat hömppää selkeästi. Poijärven runot olivat herkkiä ja kauniita, mutta ne merkitsivät minulle lähinnä nostalgiaa. Homoseksuaalisuus teemana kiinnosti, mutta sitä käsittelevä teos oli aika lailla raskaslukuinen ja siitä jäi käteen lähinnä hämmennys ja uusia kysymyksiä.