Kun Torey Hayden jätti erityisopettajan paikkansa ja siirtyi työskentelemään sairaalan psykiatrisella osastolla, kolme erityistä ihmistä astui hänen elämäänsä: hyväksikäytetty 9-vuotias Cassandra, joka kävi jokaisen kohtaamansa ihmisen kimppuun; Drake, joka 4-vuotiaana kieltäytyi puhumasta kenenkään muun kuin äitinsä kanssa; ja Gerda, joka sairauskohtauksen koettuaan oli joutunut lamaannuttavan masennuksen ja hiljaisuuden valtaan. Hayden oli kohdannut monia potilaita, mutta nämä kolme olivat hänen pitkän uransa hankalimpia ja koettelivat häntä joka käänteessä. Pyrkiessään rakentamaan uudelleen mykkien potilaidensa luottamusta ihmisiin ja maailmaan Hayden joutui puuttumaan myös perheiden elämään ja kohtaamaan viranomaisten välinpitämättömyyden. Hayden kertoo tässä kirjassaan kokemuksensa, toivottomalta vaikuttavasta alkutilanteesta ensimmäisten valonpilkahdusten kautta yllättäviin tuloksiin saakka.

-----------------------------

Luen tosi harvoin kirjoja uudestaan, mutta jostain syystä mieleni teki nyt palata tähän Haydeniin. Kaikkihan nämä ovat hyviä, mutta tämä on aivan erityinen minulle sen takia, koska Hayden tekee tässä pitkälti samantyyppistä työtä kuin itse teen. Ehkä tarvitsin nyt myös hieman ammatillista uskonvahvistusta ja hain sitä Haydenilta, joka ei koskaan lannistu potilaidensa kanssa ja joka tekee aina lopulta ihmeiltä. Kirjaa ei nyt oikeastaan kaunokirjallisessa mielessä voi ihmeemmin arvioida. Lähinnä se kiinnostaa minua aihepiirinsä vuoksi. Osui ja upposi juuri tähän kohtaan, missä nyt ollaan. Uusia ideoitakin tuli.