Jätetään hömpät heti alkuun pois eli George, Chamberlain ja Alexander eivät ole mukana kisassa. Jäljelle jäävät Defonseca, Bronte ja Lessing.

Defonsecan kirja Susilapsi teki minuun syvän vaikutuksen. Sitä ei voinut jättää kesken vaan se oli luettava kerralla loppuun. Niin kauan kuin pidin sitä tosikertomuksena (kuten takakansi väitti), olisin voinut epäröimättä valita sen kuukauden parhaaksi, mutta kirjan paljastuminen väärennökseksi vei maun koko kirjasta. Toisaalta ajattelen, että se oli kirjoitettu tunnetasolla hyvin todentuntuisesti, vaikkakin sen kuvaamat tapahtumat olivat fiktiota. Mutta silti, epärehellisyys laskee pisteitä.

Bronten Kotiopettajattaren romaani on klassikko ja aivan ihana tuulahdus menneestä maailmasta. Se tuo mieleen lapsuusajan rakkaat kirjat ja mielenmaisemat, vaikkakin tarina kertoo Rakkaudesta ja ihanteista. Myös Lessingin Musta madonna tuo mieleen nuoruusvuodet eikä Lessingkään tuoreena nobelistina ole mikään ihan turhista turhin kirjailija. Tietyssä mielessä nämä kaksi ovat siis samalla viivalla, mutta pitemmän korren vetää nyt kuitenkin Doris Lessing ja Musta madonna.

Perustelut: Lessing on mielestäni yksinkertaisesti niin hyvä kirjailija ja hän on onnistunut puhuttelemaan minua elämän eri vaiheissa vieläpä niin, että lukukokemus on ollut kahdella eri lukukerralla yhtä syvä mutta täysin erilainen (kirja Viides lapsi, jonka olen muistaakseni arvioinut joulukuussa 2007). Luen muuten todella harvoin kirjoja useampaan kertaan, joten siinäkin mielessä hän on poikkeuksellinen kirjailija. Mutta myös itse kirja Musta madonna on hyvä ja suosittelemisen arvoinen, joten valitaan se tämän kuukauden parhaaksi pitemmittä puheitta.