Auralla ei ole isää. Hän ei ole koskaan nähnyt sitä eikä tiedä siitä mitään. Äiti ei ole kertonut.

Reetankaan isää ei ole näkynyt pitkään aikaan, se ei kai enää asu heillä. Jos Kilu olisi jäänyt, olisi ostettu uusi koira Lurpan tilalle ja perustettu perhe ja muutettu Jyväskylään. Kalervo lupasi hakea Auran joka päivä esikoulusta kermanvärisellä Toyota Camryllaan, mutta kun äiti vietiin Niemeen, Kalervokin häipyi.

Joskus Aura pelkää äitiä. Jos kulmakarvat ovat koholla, ääni on korkea ja silmät kieppuvat, silloin pitää olla varuillaan. Mutta vielä enemmän hän pelkää huostaanottoa. Reetta kieltää kertomasta kenellekään, että äiti on Niemessä, muuten saapuu sossuntäti ja silloin tulee lähtö. Reetta tietää omasta kokemuksestaan mitä huostaanotto merkitsee.

Eräänä päivänä Aura häipyy esikoulusta ja päättää matkustaa yksin Jyväskylään. Reetta lähtee perään. Hänen on löydettävä Aura, ennen kuin pikkusiskolle tapahtuu jotain pahaa ja ennen kuin viranomaiset löytävät sen.

------------------

Lukutahti on "hieman" hidastunut, kun työt taas alkoivat toden teolla. Tämänkin kirjan lukemiseen hurahti pari viikkoa, vaikka kirjassa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin!

Tuija Välipakka kuvaa mielestäni hyvin aidontuntuisesti maailmaa lapsen silmin. Vaikka Auran maailmassa tapahtuu mitä järkyttävimpiä asioita, hän vain rekisteröi ne muistiin ja kehittää omat selviytymis- ja sopeutumiskeinonsa tilanteisiin. Lapsi ei kyseenalaista eikä sano, ettei elämän kuulu tällaista olla. Hän ottaa vastaan sen, mitä vastaan tulee, vaikka aikuisten maailma on ennalta arvaamaton ja monimutkainen.

Kaiken kaikkiaan kirjaa oli välillä todella ahdistavaa lukea, kun lasten hätä tuli niin lähelle ja tuntui, ettei kukaan voinut tai halunnutkaan asioille mitään tehdä. Toisaalta Välipakan ihanan jouheva kielenkäyttö teki kirjasta myös nautittavan lukuelämyksen. Välillä naurattikin, kun Auralla oli niin oivia ajatuskulkuja ja osuvia havaintoja.

Jos vertaan tätä kirjaa toiseen hiljakkoin lukemaani lastensuojeluaiheiseen kirjaan (Heli Kruger: Pidä minusta kiinni), niin kirjallisesti tämä vie kyllä voiton kuusi-nolla ja mielestäni tässä päästään syvemmälle eikä porskutella pelkissä pintavesissä. Suosittelen tätä.