Kiinan kansantasavallan johtohahmoihin kuulunut, Valkoluiseksi demoniksi kutsuttu Maon puoliso (1914 - 1991) oli poikkeuksellisen julma nainen. Hän terrorisoi elinaikanaan lukemattomia ihmisiä.

Ennen tyrannin uraansa hän ehti esiintyä monessa roolissa. Jalkavaimon tyttärestä nimeltä Yunhe kuoriutui vankilatuomion ja kahden epäonnistuneen avioliiton jälkeen laulaja, elokuvanäyttelijä ja oopperatähti Lan Ping ja sitten, rakastuttuaan puhemies Maoon, Jiang Qing, kylmä kostaja, joka osallistui Maon rinnalla kulttuurivallankumoukseen ja tuhosi häikäilemättä vastustajansa.

Kiinassa nuoruutensa viettäneen Anchee Minin teos on taidokas muotokuva tästä myyttisestä hahmosta. Madame Mao ulottuu kaltoin kohdellun pikkutytön ensimuistoista teloitusta odottavan 77-vuotiaan viimeajatuksiin. (Teksti kirjan takakannesta)

Taas yksi Kiina-kirja luettuna. Nämä kirjat eivät kyllä millään tavalla lisää kiinnostusta tätä julmaa ja raakaa maata kohtaan. Ahdistavaa luettavaa kaiken kaikkiaan. Kukaan ei voi luottaa kehenkään, mistään ei löydy turvaa, kaikki pettävät ja jättävät. Ihan sama maailma kuin Jung Changin Villijoutsenissa (arvosteltu joulukuussa 2007), vaikka näkökulma tässä on vallankäyttäjän.

Madame Maon lapsuudenkokemukset ovat raakoja ja niinpä hänestä tulee miehestä, kaupungista ja työstä toiseen ajelehtiva henkilö, jolla on jo nuoruudessa havaittavissa jonkinasteista narsistista psykopatologiaa. Kun hän sitten rakastuu Maoon ja avioituu tämän kanssa, hän joutuu melko pian syrjään. Hän elää kultaisessa häkissä. Hänellä on kaikkea, mutta ei kuitenkaan mitään. Se ei hänen pirtaansa sovi, koska hänen pitää saada olla joka tilanteessa parrasvaloissa ja niinpä hän juonittelee itsensä vallankahvaan. Loppu on melkoisen sekavaa poliittista juonittelua ja julmuuksia, kunnes Mao viimein kuolee ja madame sysätään syrjätään.

En tiedä... ei tämä kirja nyt mielestäni mitenkään kauhean selkeäksi tehnyt sitä, minkälaiset motiivit Madame Maoa ajoivat. Jos oikein ymmärsin, kirjoittaja ajatteli kuitenkin, että toistuvat hylätyksi tulemiset jo ihan pikkutytöstä alkaen saivat hänet kasvamaan kieroon siten, että hänen piti jatkuvasti saada olla huomion keskipisteessä. Hän oli myös korostuneen riippuvainen rakastamiensa miesten ihailusta. Hän ei esimerkiksi koskaan oikein kestänyt sitä, että hänen avioliittonsa Maon kanssa väljähtyi, ja niinpä hänen piti ryhtyä radikaalimpiin toimenpiteisiin saadakseen miehen kiinnostuksen syttymään uudelleen. Mao oli sitten omanlaisensa psykopaatti, joten siitäpä hieno soppa syntyi.

Ihan mielenkiintoista, mutta en oikein tiedä, kuinka uskottavaa. Fiktiotahan tämä on, joten osa on pakosta keksittyä ja kuviteltuakin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten kirjoittaja on aiheeseensa perehtynyt ja mistä saanut tietonsa Madame Maon persoonallisuudesta.