Olin viime viikonloppuna hiljaisuuden retriitissä. Siellä tuli luettua tämä pieni kirjanen. Kirja olisi pitänyt lukea hitaammin ja pohdiskelevammin, mutta jouduin lukaisemaan sen nopeasti, koska aika oli rajallinen. Kirja antoi kiinnostavan näkökulman rukoukseen. Se ei olekaan (pelkästään) puhetta Jumalalle, vaan huomattavasti olennaisempi osa rukousta on hiljainen kuunteleminen. Vain sillä tavoin voi kuulla, mitä Jumala vastaa ja miten hän haluaa johdattaa. Itse asiassa puhuminen on tarpeetonta, sillä Jumala tietää tarpeemme jo ennen kuin sanomme niitä edes ääneen.

Itse koen, että on psykologisesti tärkeää saada rukouksessa myös puhua tarpeensa ja tunteensa ulos. Se auttaa jäsentämään ajatuksia, ja oikeastaan vasta sen jälkeen kun on saanut tyhjentää oman mielensä hälyn, on mahdollista hiljentyä ja kuunnella vastausta.

Retriitti oli upea kokemus. Suosittelen sitä, samoin kuin tätä kirjaa.