1196703.jpg

Tämä kirja on ollut hyllyssäni lukematta ainakin kymmenen vuotta ja olen valitettavasti hävittänyt sen paperikannet, joten en pysty kirjoittamaan selostusta kirjan takakannesta. Kirja on julkaistu 1800-luvun puolivälissä. Se kertoo salaperäisen pariisilaiskurtisaanin Marguerite Gautierin ja hänen rakastajansa Armand Duvalin tarinan. Kertomus on hyvin romanttinen ja päättyy traagisesti.

Pohdin lukiessani, miten realistisesti Dumas mahtaa kuvata tuon ajan maailmaa ja kuinka paljon siinä on hänen oman mielikuvituksensa tuotetta. Välillä tuntuu merkilliseltä, että ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin huvitella ja rakastella. Mietin paljon, miten ihmeessä tuon ajan ihmiset saivat aikansa kulumaan ja kestivät turhanpäiväistä elämäänsä päivästä toiseen, jos se todellakin oli tuollaista. Ja mistä he saivat rahaa elämäntapansa ylläpitämiseen? Samaa olen miettinyt myös englantilaisia romantikkoja kuten Austenia lukiessani. Vai onko kyse vain siitä, että arvon kirjailijat eivät ole tuohon maailmanaikaan halunneet kuvata mitään niin proosallista kuin rehellisen työn tekemistä, vaan ovat keskittyneet enemmänkin romantiikkaan?

Rakkautta tästä kirjasta ei puutu. Kevytkenkäisen kurtisaanin ihmeenomainen muuttuminen hyveelliseksi ja jaloksi naiseksi kyllä vähän tökkii, mutta kukapa tietää, vaikka tosirakkaudella tosiaan olisi ihmeitä tekevä voima. Realistina mietin myös tuon ajan ehkäisymenetelmiä... Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällaiset asiat hoidettiin kurtisaanien piirissä. Vaikka elettiinkin aikaa ennen aidsia ja muita nykypäivän vitsauksia, niin raskaaksi tulemisen mahdollisuus oli kuitenkin todellinen. Näin karuihin yksityiskohtiin kirja ei kuitenkaan mene. Siinä korkeintaan suudellaan illalla ja herätään aamulla puolenpäivän aikaan. Muu jää lukijan mielikuvituksen varaan.

Minua olisi kiinnostanut tietää, miten tytöt päätyivät kurtisaaneiksi. Margueriten tarina ei kuitenkaan tätä valota. Sen sijaan käy hyvin ilmeiseksi, että kurtisaaneilla ei juuri ollut mahdollisuutta siirtyä muunlaiseen elämäntapaan, vaikka halua olisi ollutkin.

Ei tämä nyt mikään huippuelämys ollut, mutta kyllähän sen luki, ja taas olen vähän sivistyneempi kuin eilen.