Maija on saaristolaiskodin tyttö, joka naitetaan kalastaja Jannen vaimoksi kaukaiselle Myrskyluodolle. Meren naapurina eläminen opettaa nöyryyttä ja vahvuutta, ja luodon karuissa oloissa Maijasta kasvaa vähitellen todellinen saariston nainen, voimakas ja sitkeä. 1800-luvun saaristolaiselämä on ankaraa, mutta Maijan tarinassa on myös karua kauneutta ja lämpöä. Elämä on yksinkertaista, arjen ilot ovat pieniä ja konkreettisia. Lasten varttuminen, arkinen työ ja saariston turvallinen yhteisö tuovat voimaa, jonka varassa jaksetaan myös surun hetket.

------------------------

Sain joululahjaksi Myrskyluodoksi nimetyn yhteisniteen, joka sisältää kaikki Myrskyluodon Maija -kirjat. Nyt olen lukenut niistä ensimmäisen eli Tie Myrskyluodolle.

Päällimmäisin ajatus kirjaa lukiessani oli se, miten karua ja yksinkertaista elämä on tuolloin ollut. Ihmisten on ollut pakko tehdä jatkuvasti työtä elääkseen ja saadakseen arjen rullaamaan. Ei ole ollut aikaa vain istua ja oleilla, nautiskella elämästä, vaan on pitänyt koko ajan ponnistella elantonsa eteen. Ihmisillä on ollut myös aika vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämänkohtaloonsa. Jos olet syntynyt saaristossa, niin siellä elät loppuelämäsi meren ja tuulen armoilla. Aviopuolisoaankaan ei ole saanut itse valita, vaan on ollut tyytyminen siihen, minkä vanhemmat ovat sinulle järjestäneet.

Hämmästyttävintä kirjassa oli Maijan mielen tyyneys tulevia tapahtumia odotellessa, vaikka hänen piti niellä kaikki tunteensa, niin ilon tunteet kuin epäilyksetkin. Itse en pystyisi tällaiseen eikä taitaisi moni muukaan nykypäivän kaikki tänne, mulle heti -ihminen pystyä. Maijahan joutui odottamaan useita vuosia ennen kuin pääsi naimisiin Jannensa kanssa eikä hän sinä aikana edes tavannut miestä kuin muutaman kerran ja silloinkaan heillä ei ollut juuri mahdollisuutta olla kahden. Mielenkiintoista, miten Maijan tunteet Jannea kohtaan silti heräsivät. Olisi luullut pikemminkin, että mies olisi pysynyt vieraana ja ajatus naimisiinmenosta tämän kanssa etäisenä.

Kirja ei sinänsä ollut mitenkään erityisen hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Se on yksinkertaista ja korutonta kieltä. Paikoin sitä oli vaikea seurata siksi, että siinä kuvataan elämänmenoa, joka on nykyihmiselle täysin vierasta. Esimerkiksi monet maatalon työt ovat sellaisia, että todella joutuu miettimään, mitä tässä nyt tarkoitetaan. Jatketaan kuitenkin eteenpäin ja katsotaan, mitä tuleman pitää...