Saksalainen Sabine Kuegler saapuu viisivuotiaana Länsi-Papuaan Indonesiaan. Hän asettuu asumaan perheensä kanssa aarniometsään vastikään löydetyn fayu-heimon pariin, joka on jäänyt kulttuuriltaan kivikautiselle tasolle. Heimosta tulee Sabinelle kuin toinen perhe, viidakosta hänen elämänsä rakkaus. Sabine lähtee 17-vuotiaana Sveitsiin opiskelemaan ja kokee vaikean kulttuurishokin. "Vasta täällä minä opin pelkäämään", hän sanoo. (Teksti kirjan takakannesta)

Kueglerin omaelämäkerrallinen teos on mielenkiintoinen kasvutarina aarniometsässä kasvaneesta saksalaistytöstä, lähetyslapsesta, jolle myöhempi sopeutuminen länsimaiseen yhteiskuntaan oli huomattavan vaikeaa.

Parasta kirjassa on kuvaus fayu-heimon elämäntavoista, jotka todellakin ovat jäänne kivikaudelta, ja lasten leikeistä ja touhuista tässä omalaatuisessa yhteisössä. Tämän kirjan ruokailukuvaukset eivät sovi herkkähermoisille, sillä perheen ruokavalioon kuuluu mm. matoja ja hyönteisiä.

Mielenkiintoista on myös lukea siitä, miten fayu-yhteisö otti vastaan tämän valkoisen perheen, ja sopeutui heidän läsnäoloonsa niin, että jopa yhteisön ikivanha sotimisen kulttuuri muuttui heidän myötään.

Kirjassa puhutaan vain vähän Jumalasta ja kristinuskon vaikutuksesta perheen elämään, mutta se kulkee jollain tavalla kuitenkin taustavireenä kirjassa. Ei viidakossa varmasti olisi jaksanut elääkään, jos kantavana voimana ei olisi ollut jotakin elämää suurempaa. Ihan selväksi ei kyllä käynyt, mitä Kueglerin perhe tarkkaan ottaen viidakossa pyrki tekemään. Ilmeisesti varsinaista käännytystyötä ei kuitenkaan ollut. Lähinnä perhe todisti omalla elämällään. Myöhemmin Kueglerin perheen äiti perusti kylään myös koulun.

Sabinen paluu länsimaailmaan oli shokeeraava. Hän sivuuttaa nämä vaikeat vaiheet muutamalla sivulla. Ehkä ne ovat vielä liian tuoreina muistissa, jotta niihin pystyisi palaamaan tarkemmin. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi se vaikutelma, että Sabine romantisoi lapsuuttaan viidakossa eikä pystynyt vielä yli kolmikymppisenäkään oikein hahmottamaan kuka ja mikä hän oli ja mihin hän kuului.

Mielestäni kirjan aihepiiri oli kiinnostava ja pidin myös Sabinen kirjoitustyylistä ja havainnollisista valokuvista. Suosittelen lämpimästi.