Peter asuu Saksassa äitinsä kanssa, hänen isänsä on kadonnut sodassa. Lomansa poika viettää isän vanhempien luona Sveitsissä. Siellä hän lukee kertomusta sotilaasta, joka palaa kotiin Siperiasta ja huomaa, että hänen vaimollaan on uusi mies ja perhe. Tarina tekee Peteriin sävähdyttävän vaikutuksen, harmi vain, että sen loppu on kadonnut.

Aikuisena Peter alkaa etsiä puuttuvaa tekstiä ja sen kirjoittajaa, miestä, joka on aina osannut peittää jälkensä. Vähä vähältä paljastuu totuus yhden ihmiselämän nivoutumisesta Saksan lähimenneisyyteen.

Schlink luo romaaniin vahvan kerronnallisen jännitteen ja sen ikiaikaiset teemat - rakkaus, sota ja rauha - punoutuvat salaperäiseen ja yllättävään juoneen.

------------------------------

Päällimmäisenä kirjasta jäi kiitollisuus siitä, ettei ole tarvinnut syntyä saksalaiseksi. En tiedä, miten paljon nykysaksalaiset kelaavat menneisyyttään ja miten voimakasta kollektiivista syyllisyyttä he tuntevat toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista, mutta ainakin ulkopuoliset paineet siihen ovat kovat. Monille tulee saksalaisista ja Saksasta ensimmäisenä mieleen Hitler. Enkä kyllä itsekään pysty heitä ajattelemaan miettimättä, että saksalaiset kyllä tiedetään... Tuntuu, että tämä sodanjälkeinen saksalainen kirjallisuuskin on paljolti syyllisyyden pohtimista ja asioiden työstämistä siinä toivossa, että jostain löytyisi selitys sille, miksi näin pääsi käymään.

Kirjassa pohditaan paljon pahuutta ja sitä, mitä oikeutuksia sille on vai onko mitään. Pahuus esitetään yleisinhimillisenä asiana eikä suinkaan pelkästään saksalaisiin, natseihin ja tiettyyn aikakauteen kytkeytyvänä. Kirjassa puidaan mm. sitä, miten jokainen ihminen voi joutua vastatusten oman pahuutensa kanssa ja mitä seurauksia sillä voi olla.

Kirjassa esitetään, miten narsistinen persoonallisuus saa muut valtaansa, pystyy vaikuttamaan heihin, vaihtaa sujuvasti olinpaikkaa ja henkilöllisyyttä, pelaa muiden tunteilla ja pyrkii häikäilemättä omiin päämääriinsä, luomaan oman maailmansa, jossa pätevät hänen itsensä sanelemat moraaliset lait.

Rinnan tämän filosofisen ja psykologisen pohdiskelun kanssa kirjassa kulkee sitten Peterin tarina. Hänellä ei ole ollut isää eikä kukaan tunnu olevan halukas kertomaan tästä tuntemattomasta miehestä hänelle mitään. Peter rakentaa tarinaa omista juuristaan lähes pakkomielteisesti, selvittelee, tutkii ja muuttaa jopa vieraaseen maahan löytääkseen sen, mistä on kotoisin.

Lopussa Peter löytää isänsä, mutta mitään isän ja pojan kohtaamista ei synny. Peter toteaa isän olevan hänelle vieras ja edustavan jopa täysin vieraita ja vastenmielisiä arvoja. Kirjan viimeinen lause: "Kaipaan vain isästä tekemääni kuvaa, johon olin sydämeni kiinnittänyt", on melko lohduton. Kirjasta syntyy kuitenkin vaikutelma, että tämän prosessin käytyään Peter pystyy jatkamaan elämäänsä eteenpäin vapaammin kuin ennen. Olisiko tämä myös rinnastus saksalaisten ja heidän oman historiansa väliseen suhteeseen? Jotta elämää voisi jatkaa eteenpäin, on menneisyys kohdattava ja tili sen kanssa tehtävä, vaikka tilinteko tekeekin kipeää.

Suosittelen kirjaa sellaisille lukijoille, jotka ovat viehtyneitä pohdiskeluun ja asioiden tutkailuun eri näkökulmista. Tämä kirja ei ole mitenkään vauhdikas tai mukaansatempaava, mutta se on hyvin kerrottu ja ajatuksia herättävä. Se ei myöskään ole mielestäni niin monimutkainen, ettei siitä normaaliälykkyysosamäärällä selviäisi Hymy