Millaista on päätyä toisen luokan kansalaiseksi maahan, jonka piti täyttää kaikki unelmat?

Leningradilainen Inna Latiseva muutti Suomeen 1980-luvun lopussa ja hän luuli päässeensä paratiisiin. Suuret odotukset karisivat kuitenkin nopeasti: avioliitto oli vaikea, puolison työttömyys vei kaksilapsisen perheen ahdinkoon ja jatkuva vähättely nakersi itsetuntoa. Menestynyt ja sosiaalinen nainen koki itsensä hyljeksityksi ryssäksi, jota oma lapsikin häpesi.

Sitkeän ja peräänantamattoman Latisevan ura lähti vähitellen nousuun myös Suomessa, mutta ulkopuolisuuden tunne ei kadonnut menestyksen myötä. Nyt hän kysyykin: olisiko suomalaisten jo aika korjata asenteitaan?

------------------------------

Äitini kirjahyllystä löydetty mielenkiintoinen ja nopealukuinen teos siitä, millaista on elää venäläisenä Suomessa, jossa venäläisiä kohtaan tunnetut ennakkoluulot elävät vahvoina.

Latisevan kokemukset ovat varmasti tosia (ainakin hänen omasta näkökulmastaan katsottuina), mutta siltikään en millään haluaisi uskoa, että me suomalaiset olemme ihan näin kauheita. Elämämme on ankeaa, meillä ei ole ystäviä emmekä osaa pitää hauskaa. Vihaamme venäläisiä ja osoitamme sen kaikin tavoin niin sanoilla kuin teoinkin. Hmm... ainakaan itseäni en tästä kuvauksesta tunnista.

Loppujen lopuksi Latiseva myös saavutti Suomessa paljon, mm. menestyksekkään uran ja huippupalkan, upeat työsuhde-edut. Kirjan loppupuolella hän itsekin mietiskelee hetken ihmisen oman asennoitumisen merkitystä elämän vastoinkäymisissä ja niiden kestämisessä.