Avarankallio on vauras talo Impilahdella, aivan Laatokan rannalla. Kaukana ulapalla kohoavat Valamon luostarin kupolit. Ne voi nähdä kirkkaalla säällä. Syksyllä ilma on täynnä valtaisan veden pimeyttä. On vuosi 1910 ja sen tapahtumat merkitsevät Avarankallion asukkaille paljon: niin leskeksi jääneelle ylpeälle, vielä kauniille Eeva Marialle, hänen juuri aikuistuvalle tyttärelleen Katrille ja vähän nuoremmalle Johannekselle. Moni jo aikoja sitten alkanut tapahtumaketju saa ratkaisunsa, monet ihmiskohtalot tulevan suuntansa.

------------------------

Olenko tullut vanhaksi, kun tämä kirja oli mielestäni hyvä? Muistan lapsuudestani, miten äitini luki Laila Hietamiestä. Olen varmaan siitä syystä pitänyt näitä kirjoja keski-ikään ehtineiden naisten lukemistona ja itse karttanut niiden avaamista pitkään.

Kirjassa on jotenkin rauhallinen ja kodikas tunnelma, vaikka siinä tapahtuu monenlaista ja tunteet myrskyävät laidasta laitaan. Ehkä kirjan tunnelma johtuu tyylistä, jolla Hietamies kuvaa luontoa, arkista elämänmenoa ja rupattelua kahvikupin ja karjalanpiirakoiden äärellä.

Loppuratkaisua ei varsinaisesti ole. Lukija jätetään uteliaisuuden valtaan. Tekee mieli avata Laatokka-sarjan toinenkin kirja. Harmi, ettei huomenna pääse kirjastoon. Äitini hyllystä kun löytyy vain sarjan 4. ja 5. osa.